Some ei katso hyvällä, jos sieltä lähtee ovet paukkuen.
Kirjastot ovat sosiaalisessa mediassa edelläkävijöitä. Ne omaksuvat uusia kanavia innostuneesti ja opettelevat tekemään kanavien hengen mukaista sisältöä, mikä usein tarkoittaa rentoa, kevyttä ja parhaimmillaan hauskaa tyyliä. Kirjastot näyttävät esimerkkiä siitä, millaista some voi parhaimmillaan olla: yhteisöllistä, kivaa ja myös hyödyllistä. Somen avulla saadaan uutta yleisöä kiinnostumaan lukemisesta ja kirjaston palveluista.
Ongelmana on se, että viimeistään nyt somen nurja puoli on tullut esiin. Yhä useampi kirjaston työntekijä ei enää halua olla henkilökohtaisella profiilillaan somessa, sillä isoimmat kanavat eivät enää vastaa omia arvoja. Kirjastolehden huhtikuun numerosta voit lukea tarkemmin, millaisia kipukohtia kirjastojen sometyössä on noussut esiin.
Jos työntekijät eivät enää halua olla somessa, kirjaston on syytä pysähtyä miettimään tilannetta. Ei ole kohtuullista vaatia kirjaston työntekijöitä tekemään sisältöä alustoille, joiden toimintaperiaatteita he eivät voi hyväksyä.
On kuitenkin helppo löytää perusteluja sille, miksi kirjaston kannattaa pysyä tietyissä somekanavissa. Niissä tavoitetaan sellaisia ihmisiä, jotka muuten jäisivät kirjastopalvelujen ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti tietyn ikäryhmän nuoria. Jos kirjasto voi olla heidän elämässään edes jollain tavalla, sillä on merkitystä.
Jos hyötyä ei somekanavassa olemisessa kuitenkaan näy, sieltä kannattaa poistua. Se kannattaa tehdä hallitusti. Kirjaston sometiliä ei kannata poistaa, sillä se jättää oven auki väärinkäytöksille. Trollit voivat vallata tyhjäksi jääneen tilan ja esiintyä kirjaston nimellä.
Ei myöskään kannata jättää dramaattisia jäähyväisiä. Some ei katso hyvällä, jos sieltä lähtee ovet paukkuen. Hiljainen sometili ei häiritse ketään, ja se voi jäädä odottamaan parempia aikoja. Ehkä tulevaisuudessa algoritmit osaavat hillitä vihapuhetta. Ehkä somealustat saavat uudet omistajat, jotka eivät ole menettäneet järkeään.
Vaikka tämä voi nyt tuntua mahdottomalta, toivoa ei kannata menettää. Some on kuin ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus, joka on vasta räksyttävässä teini-iässä. Se tarvitsee kasvattajansa. Ehkä kirjastolla on tässäkin rooli.
