Kirjaston on varauduttava erilaisiin poikkeusoloihin.
1980-luvulla oli muodikasta pelätä ydinsotaa. Ehkä uhka oli hetkittäin todellinen, mutta vasta nyt on elämäni aikana ensimmäistä kertaa tilanne, että sota Suomessa on täysin mahdollinen skenaario. Ihmiskunta on tehnyt hämmentävän paluun 1930-luvun aate- ja arvomaailmaan, joten kaikenlaiset sotatoimet ketä tahansa vastaan ovat mahdollisia. Tapahtuu näin tai ei, kirjaston on varauduttava erilaisiin poikkeusoloihin siinä missä kaikkien muidenkin. Tämän osoitti jo pandemia.
Miten kirjasto voi olla yhteiskunnalle hyödyksi kriisitilanteissa? Vastaus on yksinkertainen: tekemällä työtään. Kirjastojen valmiussuunnitelmamallissa kirjaston rooliksi on määritelty toimiminen demokratian, sivistyksen ja moninaisuuden vahvistajana. Myös poikkeusolojen aikana, koska kirjaston tarjoamat palvelut ovat osa kansan kriisinkestävyyttä. Tämä kävi koronasulkujen aikana karusti ilmi: kirjastoja kaivattiin enemmän kuin me työntekijät olisimme koskaan voineet uskoa. Jos edes me kirjastolaiset emme tajunneet, miten suuri merkitys kirjastoilla on kansalaisille, eivät sitä tajua päättäjätkään. Päättäjien on tiedostettava kirjaston rooli henkisessä maanpuolustuksessa, ja sitä he eivät tee, jos me kirjastolaiset emme jatkuvasti ja kovaan ääneen siitä heitä muistuta. Joidenkin palveluiden tärkeyden ymmärtää vasta sitten, kun niitä ei enää saa. Kirjasto on kansan henkinen pommisuoja.
Kirjaston pitää maailmantilanteesta riippumatta ja olosuhteista huolimatta jakaa tutkittua tietoa ja luotettavia uutisia. Väärän ja valheellisen informaation levittämistä pitää torjua, samalla olisi tarpeen yrittää vähentää kansan pelottavaa kahtiajakautumista. Tehtävät ovat vaikeita suorittaa, koska väärän tiedon tahaton ja tahallinen jakaminen on helpompaa kuin koskaan, ja kahtiajakautuminen etenkin sosiaalisessa mediassa on niin rajua, että ääripäiden ja trollien huomiotta jättäminen on järkipuhetta helpompi ratkaisu. Esimerkiksi minä en ole niin sovinnollinen ihminen, että jaksaisin päivästä toiseen sopuisasti sivistää valheita ja puolitotuuksia levittäviä trolleja ja hyödyllisiä idiootteja. En edes työssäni, vaikka tv-sarjassa The Diplomat yksi päähenkilöistä tokaisee: ”Diplomatia ei toimi, kunnes se toimii.” Pitäisi siis jaksaa suvaita ja ystävällisesti toistaa sovinnollisuuden viestiä, vaikka miten ottaisi päähän.
Ikäiseni kirjastonhoitajan henkilökohtainen rooli mahdollisen sotatilan tai muun kriisin sattuessa lienee olematon. Nuorena miehenä saamallani sissikoulutuksella ei nykyaikaisessa sodankäynnissä ole kummoistakaan roolia, enkä edes jaksaisi rämpiä pitkin korpia rinkkaa ja LV 217:ää kantaen. Hiki tulee jo hyllyttäessä. Jotain haluan kuitenkin maanpuolustuksen eteen tehdä. Siksi toivon, että mahdollinen konflikti päättyisi tasapeliin, ja voittajaksi julistettaisiin maa, jonka kirjastoissa hyllyt on parhaiten aakkostettu.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatralla.
