Tv-persoona ja bisnesnainen Kirsi Salo, 48, vaihtoi jakkupuvun hippimekkoon. Nyt hän on omistanut elämänsä hyvinvoinnille ja tantralle.
On helmikuun viimeinen lauantai, puolipäivä. Kirsi Salo riisuu hippimekkonsa ja seisoo keskellä joogasalia, alasti. 40 naista seuraa hänen esimerkkiään. Olemme Hima Happiness -talossa Helsingin Kruunuhaan rannassa, jossa Kirsi Salo on luvannut tehdä meistä Vapaita naisia, oman elämämme jumalattaria. Tänään tarkoitus on vapauttaa keho ja mieli. Ensimmäisenä vapautamme kehon.
”Ei pidä riisua enempää kuin tuntuu hyvältä. En halua, että kukaan katuu jälkikäteen” Salo muistuttaa.
Tätä ennen olimme tehneet päivän ensimmäisen harjoituksen, jonka jälkeen alastomuus ei tunnu missään: kuljimme ympäri salia ja otimme pitkiä katsekontakteja vastaantuleviin. Oli yllättävän vaikeaa katsoa tuntemattomia silmiin.
Seuraavaksi esittelemme kolmen ryhmissä vartalomme ne puolet, joita häpeämme. Ruoskimme itseämme armotta. Tarkoitus on tuoda esiin se kriittinen ääni, joka takaraivossamme napisee päivittäin.
Salo liihottaa kevyesti alastomana pitkin salia ja tuntuu olevan elementissään. ”Nyt me olemme tehneet näkyväksi sen, miten rumasti me puhumme itsellemme päivittäin. Puhuisitko noin parhaalle ystävällesi? Et! Älä siis puhu itsellesikään! Opi rakastamaan kehoasi, se kaipaa hyväksyntääsi!”
Seuraavissa harjoituksissa opetellaan hyväksyntää. Olemme katsottavana, katsomme itsekin, otamme vastaan kehuja ja kehumme muita. Hurjimmalta kuulostava harjoitus, jossa työskentelemme pareittain ja makaamme vuorotellen kosketettavana, onkin yllättävän helppo.
”On todella eheyttävää kokea kosketus, joka ei vaadi mitään. Suurin osa meistä on kokenut sen viimeksi ollessaan lapsi. Se on kosketus, jolla vauvaa kosketaan. Se on täysin läsnä, täynnä puhdasta rakkautta ja ihmettelyä: miten joku voi olla noin täydellinen?”
TUNTEET VAPAAKSI
Nyt kun olemme vapauttaneet kehomme, on tunteiden vuoro. Puemme päällemme ja huomaamme omituisen seikan: vaatteet päällä meille tulee kylmä.
”Meillä kaikilla on tunnelukkoja kehossamme. Tunteiden kätkeminen alkaa viimeistään siitä, kun me lapsena itkemme, ja äiti huutaa mene omaan huoneeseesi ja tule takaisin, kun olet rauhoittunut! Opimme, että suru ja viha ovat pahoja, ne pitää piilottaa. Meidät suomalaiset opetetaan tukahduttamaan ”negatiiviset” tunteemme, vaikka kaikki tunteet pitäisi hyväksyä. Ne kertovat meille jotain tärkeää: olemmeko oikealla tiellä, onko rajojamme rikottu?”
Salo pohjustaa tulevaa harjoitusta. Hän puhuu Intian hippilapsista, jotka ovat saaneet ilmaista kaikkia tunteitaan ja ovat siksi täysin tasapainossa itsensä kanssa, erilaisista mantroista, jälleensyntymisestä ”vauvat ovat viisaita, he muistavat vielä”, Äiti Maasta ja Isä Taivaasta ja korostaa ettei ole kristinuskoinen, vaikka puhuukin Jumalasta. ”Se on syyllistävä uskonto”. Hän kertoo juovansa vain elävää lähdevettä, jonka hakee 50 litran lasipulloissa autolla. ”Raanavesi on tapettua ja täynnä hormoneita.”
Mihin Salo sitten uskoo? Hän uskoo tieteeseen, Einsteinin teorioihin, kvanttifysiikkaan, jonka kaksoisrako-kokeen katsoo osoittavan, että todellisuus muokkaantuu koko ajan sen mukaan, miten me sitä katsomme.
Salo puhuu Lähteestä ja Jumalasta, jolla hän tarkoittaa energiaa, jota me kaikki olemme. Hänen maailmankatsomuksensa filosofia kuuluu näin: Lähde/Jumala tai miksi sitä kutsummekaan halusi tutkia itseänsä ja oppia ymmärtämään kaikki aspektit. Siksi hän jakoi itsensä miljardeihin osiin (meihin ihmisiin) jotta hän voi tutkailla kaikkea kaikilta puolilta.
Näin ollen pedofiilin kellariin syntyvä lapsi tuli maailmaan oppimaan maailmaan täydellistä rakkaudettomuutta. ”Aa, TUOLTA se tuntuu! Ja kun hän on sen oppinut, hän voi lähteä havittelemaan poispääsyä sieltä kellarista.”
Alustuksen jälkeen Salo näyttää kuinka tunteita kiskotaan kehosta ja heitetään kuvitteellisen tulivuoren syöveriin. Salo on valovoimainen esiintyjä ja hän eläytyy koko kropallaan kuin mestarillinen improvisaattori. Itse asiassa harjoitukset muistuttavatkin suuresti improvisaatioharjoituksia sillä erotuksella, että täällä on tarkoitus olla tosissaan eikä näytellä.
Pian sali täyttyy näistä tukahdetuista tunteista: vihasta, raivosta, surusta. Ja niitä heitetään ”tuleen”.
Tauon aikana yksi naisista haluaa jutella Salon kanssa kahden. Hän itkee ja Salo silittää naisen hartioita ja kuuntelee.
HAVAHTUMINEN
Reilut kymmenen vuotta sitten Kirsi Salo itketti kisaajia Heikoin lenkki -ohjelman juontajana. Monet muistavat yhä hänen kylmät vakiovuorosanansa: ”Sinä olet heikoin lenkki. Hyvästi.”
Nutturapäisen, heikompia halveksivan juontajan habitus ei voisi olla kauempana tästä rakkauden lähettiläästä. Televisiossa Kirsi tosin veti roolia, jota oli opetellut muun muassa Teatterikorkeakoulun improvisaatiokursseilla.
”Löysin siellä itsestäni uusia puolia. Mussa asuu semmoinen sisäinen näyttelijä”, Kirsi sanoo.
Ensimmäinen havahtuminen henkisyyteen tapahtui vuonna 1997. Silloin Kirsi joutui moottorikelkkaonnettomuuteen. Kun Salo heräsi leikkauspöydältä, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ”Jumala”. Salo köpötti sairaalapastorin luo ja halusi pakonomaisesti selvittää, mikä Jumala on. Pastori ei osannut antaa tyydyttävää vastausta, ja aika pian onnettomuuden jälkeen ajatukset Jumalasta haipuivat.
”Mutta jokin siemen henkisyydestä kylvettiin silloin minuun.”
Vuonna 2012 hän oli jälleen sairaalassa, teho-osastolla. Tällä kertaa verenmyrkytyksen vuoksi. Veriarvot olivat romahtaneet ja sisäelimet pettämässä. ”Tuskat olivat kovat. Valmistauduin puoli tuntia siihen, että minua käännettäisiin sängyssä, se sattui niin paljon.”
Kahden viikon kuluttua Salo pääsi sairaalasta, hengissä mutta heikkona.
”Kehoni oli ihan raiskattu ja kuollut ensinnäkin siitä verenmyrkytyksestä mutta myös kaikista niistä lääkkeistä, mitä minuun jouduttiin pumppaamaan. Minun oli pakko löytää kaikista ravinnetiheimmät ja nopeimmin vaikuttavat ravinteet.”
Salo alkoi joogata, syödä raakaravintoa ja hakea vetensä lähteestä. Nykyään hän syö muutakin, esimerkiksi makaronilaatikon jämät, jos lapsilta jää. Alkoholia hän käyttää hyvin harvoin, jos ollenkaan. ”Se vie tietoisuuden niin lattealle tasolle päiväkausiksi.”
Verenmyrkytys ja kuoleman kielistä selviytyminen muutti elämäntavat, mutta maailmankuva oli muuttunut jo vuotta aiemmin. Silloin tapahtui se lopullinen havahtuminen.
KIRJAAN KOODATTU
Kirsi Salo ei ihan tarkkaan muista missä järjestyksessä asiat tapahtuivat: oliko hän jo eronnut lastensa isästä vai ei, mutta joka tapauksessa hän muistaa ostaneensa lentokentältä kirjan Eat, Pray, Love – omaa tietä etsimässä.
”Yksi ilta luin sitä sängyssä, ja yhtäkkiä se tippui mun käsistä ja jotain tapahtui. Ei sitä voinut ymmärtää. Minä vain jotenkin täytyin, ja itkin jostain käsittämättömästä autuuden tunteesta” Salo kuvailee ilmaa haukkojen ja käsiään kaaressa heiluttaen.
Salo on jälkikäteen kuullut kyseisen kirjan havahduttaneen muitakin, mutta hän ei usko että kirjan tarinalla tai kirjailijalla olisi siinä osuutta.
”Viesti on jollain energialla koodattu rivien väliin. Siinä kirjassa on se elementti – Salo työntää kuvitteellisen veitsen rintaan – tässä tää on, mitä meinaat tehdä tälle!”
Sen illan jälkeen Salo oli muuttunut nainen. Hänet oli heitetty uudelle elämänpolulle. ”Siitä tuli ainut tärkeä asia siitä eteenpäin. Aloin tutkia mikä se kokemus on? Miksi se tuli mulle? Kuka olen?”
Salo päätti soittaa ystävälleen Tuomas Kytömäelle, koska tiesi tämän juovan lähdevettä. ”Siitä päättelin, että Tuomas voisi tietää jotain henkistymisasioista. ”
Kytömäki sanoi, että Kirsin kokemus kuulostaa samalta kuin mitä Ekhard Tolle kirjoittaa Läsnäolo-teoksessa. Kirsi luki kirjan siltä istumalta ja tunnisti kokemuksensa Tollen teksteistä.
Salo alkoi meditoida ja opiskella intohimoisesti kaikkea hyvinvointiin liittyvää, enkelikirjoista kvanttifysiikkaan. Pikkuhiljaa Salo huomasi, että ihmiset alkoivat kääntyä hänen puoleensa ja hän pystyi auttamaan. Kutsumuksensa johdattamana hän kouluttautui elämäntaitovalmentajaksi ja tantra-ohjaajaksi.
Viime syksynä hän katkaisi viimeisenkin siteen bisnesmaailmaan luovuttuaan osakkuudestaan sijoitusyhtiö GF Money Oy:sta.
Nyt Salo tuntee saaneensa vastaukset kysymyksiinsä ja hän jakaa viisauksiaan muille. Hän uskoo, että koki havahtumisen, koska aika oli kypsä siihen. ”Se oli sellainen valinta, jonka olin tehnyt jo ennen kuin tulin tähän maailmaan. ”
VAPAUTUNEITA NAISIA
Sunnuntaina aloitamme aamun istumalla isossa ringissä ja hieromalla paljaita rintojamme öljyllä. Olemme jo niin vapautuneita, ettei meitä edes hetkauta se tosiasia, että olemme katutasossa ja verhot ovat auki. Naurattaa.
”Kuvitelkaa, että teiltä lähtee alhaalta juuri maan keskustaan ja ylhäältä sisään tulvii valoa”, Kirsi sanoo ja keinuttaa itseään silmät kiinni.
Seuraavaksi sukellamme pariharjoituksina ikävimpään ja ihanimpaan seksuaaliseen muistoon. Nämä kokemukset liitetään yhteen ja syntyy uusi seksuaalisuus.
”Hei onko tämä nyt varmasti turvallista? Entä jos jollain on todella pahat traumat?” joku kysyy.
”Ei oteta mitään todella pahoja, vaan sellaisia, joita voimme käsitellä”, Kirsi vastaa.
Moni itkee ja yllättyy, kuinka voimakkaasti vuosia sitten tapahtunut on vaikuttanut elämään.
Lopuksi opimme tunnistamaan miellyttämisen halumme ja torjunnan pelkomme. Harjoittelemme rajojen vetämistä. Seisomme riveissä vastakkain ja lähestymme toista hitaasti. Jos toinen nostaa kätensä torjuakseen, pysähdymme. Ja jos hän kutsuu, jatkamme eteenpäin.
”Kiinnitä huomiota tuntemuksiisi. Jos koet torjunnan loukkauksena, se on vain jokin sinussa sisällä oleva asia joka vaatii huomiotasi. Ja huomaa myös, jos sinusta tuntuu vaikealta torjua. Se on se miellyttämisen halu”, Kirsi opastaa.
Jotkut kokevat harjoituksen voimakkaasti ja itkevät. Se on kuitenkin vapauttavaa, hymyssä suin kyynelehtimistä. Harjoituksen lopussa halaillaan ja kiitetään. Ja nauretaan.
”JAPANIA EI OLE”
Viikon tauon jälkeen olemme taas koolla. Tällä kertaa askartelemme aarrekartan, jonka tarkoitus on tehdä elämämme yhtä taianomaiseksi kuin Kirsi Salon elämä on. Kartta perustuu ajatukseen ”sitä saa mitä tilaa”. Siitä käytetään myös termiä manifestointi.
”Minä elän joka päivä taikaelämää. Tilauksiani täytetään niin nopeasti, etten ehdi saada karttaa edes valmiiksi, kun puolet niistä asioista on jo toteutunut”, Salo kertoo samalla kun asettelee kiviä ikkunalaudalle.
”Me voimme ajatuksilla muokata todellisuutta. Japania ei ole. Uskotteko, sitä ei ole?”, Salo haastaa yleisöä ja nostaa kädet lanteilleen.
”Mitään, mitä emme näe, ei ole. Jos kykenisi näkemään maailman todellisen luonteen, että kaikki on vain energiaa, voisi kävellä tästä seinästä läpi. ”
Me emme voi, koska meidän mielemme on kiinni uskomusjärjestelmässä, jossa seinän läpi ei kävellä.
”Saako toivoa naapurin miestä itselleen?” joku kysyy.
”Saat ja jos saat miehen, se on myös heidän uskomusjärjestelmässään. Silloin sinä et ole voinut ”viedä” miestä, vaan se oli valmiiksi totta”, Kirsi vastaa.
Leikkaamme lehdistä kuvia ja liimaamme niitä värikkäälle pahville. Kotona kiinnitän aarrekarttani jääkaapin oveen. Sitä katsellessa hymyilyttää. Lapsi haluaa myös tehdä sellaisen.
”OLIKO EINSTEIN HULLU?”
Tapaan Kirsi Salon vielä kerran yhdessä hänen lempikahviloistaan Katajanokalla. Kirsi tilaa raakasuklaakakkua ja pakuriteetä. Anna-lehden reportaasi Vapaa nainen -kurssiltamme on juuri ilmestynyt. Kuukausiliite on myös tekemässä haastattelua. Media on saanut vihiä Kirsin uudesta polusta.
Kysyn Kirsiltä, pelottaako hulluksi leimautuminen.
”Aiemmin ei. Ovathan mystikot kautta aikojen puhuneet näistä samoista asioista: Jeesus, Buddha… Oliko Einstein hullu? Anna-lehden skeptinen haastattelu sai minut hetkeksi epäilemään itseäni. Siihen asti olin ollut tosi varma siitä, mitä opetan.”
”Kun liikutaan tieteen saralla, mä oon perusteellinen. Ja jos mä jotain opetan, niin vittu mä oon sen tutkinut ja se on aukotonta. ”
Kirsi on selvästi kiihtynyt, mutta rauhoittuu nopeasti.
”Nämä omat epäilykset yllättivät mut ja sitten mä tutkin niitä, oivalsin ja paransin. Nyt olen kiitollinen siitä, että sain tämänkin oppia.”
Lähipiiriltä on tullut vain kannustusta ja entiset kollegat Suomen pankista tilasivat Salon pitämään heille hyvinvointiluentoa. ”Nauratti, kun ennen olin siellä tutkijana ja nyt kuulemma kuin ’keiju kukkakedolla`!”
”PITÄÄ TUNTUA HELPOLTA”
Life coachaajia eli elämäntaidon valmentajia oli Suomessa jo kolme vuotta sitten yli tuhat. Nykyään varmasti paljon enemmän, joskin tarkkaa lukua on mahdotonta tietää. Viime aikoina julkisuuteen on noussut puheenvuoroja, joissa elämäntaidon valmentamista pidetään suorataan vaarallisena. Alan valvomattomuus ja kouluttajien vähäiset koulutustiedot arveluttavat. Pelätään, että ihmiset jättävät perheensä ja työpaikkansa – ja jäävät lopulta tyhjän päälle luottaessaan, että Universumi antaa kun siltä pyydetään.
Pelottaako Saloa vastuu?
”Minä en neuvo ketään jättämään työpaikkaansa ja jäämään tyhjän päälle. Ohjaan kuuntelemaan itseä: miltä tuntuu? Sen pitää tuntua helpolta. Pienet askeleet tuntuvat helpotukselta.”
Mitä jos kurssille osallistuu joku henkisesti epätasapainoinen, joka ei tunne rajojaan?
”En manifestoi sinne sellaisia”, Salo naurahtaa.
Hän muistaa kuitenkin yhden tapauksen, jossa kurssille tuleva tuntui tarvitsevan muunlaista apua: ”Juuri kun olin käännyttämässä hänet ammattiauttajalle, hän peruikin tulonsa.”
Salon opetukset perustuvat pitkälti tantraan, filosofiaan, josta liikkuu paljon hurjia juttuja. Kerron Kirsille kuulleni hänen joskus kiihdyttäneen Anna-lehden lukijoita kertomalla useista samanaikaisista rakkaussuhteista.
”Ai se!” Kirsi säpsähtää.
”Minä sanoin siinä haastattelussa, että rakastan KAIKKEA. Kasveja, ihmisiä ja eläimiä. Toimittaja oli kirjoittanut, että mulla on ollut tantramies, jolla oli myös toinen tyttöystävä. Ja että rakastan myös tätä naista, josta tuli tantraopettajani. Kappaleiden sijoittelu antoi sen vaikutelman, että me olisimme olleet yhdessä sängyssä. Meidän kohtaaminen tapahtui todellisuudessa kurssilla, eteisaulassa! ”
”Vittu teitä toimittajia, teidät voisi ampua.” Kirsi tuijottaa minua kaventunein silmin ja on hetken hieman pelottava.
Onko tämä roolia vai onko hän tosissaan? En osaa sanoa. Mutta hetkessä hänen tuntuu taas rentoutuvan ja kertoo, että yhdelläkään tantrakurssilla ei ole rakasteltu. Sinne tullaan oman parin kanssa ja keskitytään läsnäolon harjoituksiin.
Kirsi Salo ei halua, että häntä kutsutaan henkiseksi opettajaksi. Hän on hyvinvointivalmentaja. Eikä hän pidä itseään hippinä. Hänen arkensa on melko tavallista: töitä tietokoneen äärellä, tapaamisia, kursseja. Lasten hakua koulusta, kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa.
Tavallista taikaelämää.
Kirsin lukuvinkit
- Esther & Jerry Hicks: Vetovoiman laki (Taivaankaari 2011), alkuperäisteos: The law of Attraction, 2006
- Byron Katie: Who would you be without your story? Toimittanut Carol Williams. Hay House, 2008
- Osho: Just like that, Penguin Books 2008 (ensimmäinen painos julkaistu 1975)
- Teal Scott: The Sculptor in The Sky. AuthorHouse, 2011
