Kirjastot rajaavat teoksia pois käytännön syistä, ammatillisin perustein ja lakiin nojaten.
Nykyinen kirjastolaki asettaa kirjastojen tehtäväksi ylläpitää monipuolisia kokoelmia ja edistää sananvapautta. Kirjastotyön eettiset periaatteet kehottavat nojaamaan kokoelmien kartuttamisessa ammatillisiin perusteisiin moraalisten sijaan.
Suomalaiskirjastoista löytyy esimerkiksi Adolf Hitlerin Taisteluni-kirjaa.
Helsingin kaupunginkirjaston Kokoelma- ja metatietoyksikön päällikkö Suvi Sivulainen sekä Nurmeksen kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Heli Viik sanovat molemmat, ettei kokoelmiin kuuluvien teosten sisällöstä erikseen varoiteta.
”Esimerkiksi lääketieteen kirjoissa saattaa olla tieteellisesti kyseenalaisia väittämiä, mutta emme ole lähteneet varoituslinjalle. Yhteen neulekirjaan lisäsimme julkaisijan antaman varoituksen”, Viik kertoo.
Kun vielä 1960-luvulla kirjastoissa saattoi olla suljettuja ”myrkkykaappeja”, jotka sisälsivät arkaa materiaalia, nykyään luotetaan lukijoiden medialukutaitoon.
Nurmes kuuluu Vaara-kirjastoihin, joiden nykyinen kokoelmapolitiikka on laadittu pari vuotta sitten.
”Emme hanki Nurmekseen aineistoa, joka loukkaa ihmisarvoa, yllyttää väkivaltaan, rasismiin tai on räikeän suvaitsematonta”, Heli Viik sanoo.
Helsingissä tekeillä ovat uudet linjaukset.
”Teokset, jotka rikkovat lakia, eivät tietenkään kuulu kirjaston valikoimaan”, Suvi Sivulainen kertoo.
Teoksia rajautuu pois ennen kaikkea teknisistä ja tilasyistä.
”Emme ota kokoelmiimme omakustanteita, ellei kyseessä ole paikallinen kirjailija. Emme ota myöskään ihan pienten kustantamojen kustantamia kirjoja tilan puutteen ja vähäisen kysynnän vuoksi”, Nurmeksen kaupunginkirjaston Heli Viik kertoo. Hän huomauttaa, ettei periaate päde selkokirjoihin ja lastenkirjoihin.
Helsingissä kehno laatu, esimerkiksi epäily konekäännöksestä, on yksi syy jättää aineisto hankkimatta.
Kirjojen eettisyyttä puidaan entistä kiihkeämmin, ja se näkyy myös kirjastoissa.
”Kokoelmaeettisestä ajattelusta ja periaatteista käydään säännöllisesti keskustelua niin asiakkaiden kanssa kuin kirjastoammattilaisten kesken”, Sivulainen sanoo.
Hän ottaa esimerkiksi lastenkirjallisuuden. Lukija voi yllättyä vaikka vanhojen Peppi Pitkätossu -kirjojen kielenkäytöstä.
Isot poliittisen maiseman muutokset, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, saattavat vaikuttaa kokoelmiin nopeasti.
”Esimerkiksi pakotelistoilla olevilta venäläisiltä kustantamoilta emme tietenkään hanki teoksia”, Sivulainen sanoo.