Sellan mukaan kirjastot ovat täynnä henkiä ja elämiä.
Näyttelijä Seela Sella tasoittaa yhä lähikirjastossaan hyllyrivejä.
Luettiinko sinulle, kun olit lapsi?
”Luettiin paljon – mutta ei niinkään satuja, vaan runoja. Lausunta oli siihen aikaan muotia, ja jokaisessa juhlassa kuultiin aina joku lausuntanumero. Äitini oli loistava esiintyjä, ja hän lausui paljon. Minäkin olin usein mukana esiintymässä. Lausuin niitä runoja, joita äiti oli lukenut minulle. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea, mutta äiti selitti aina, mistä runoissa oli kyse. Koetin lapsen eläytymiskyvyllä päästä mukaan tunnelmaan. Runoja oli silloin jo päässäni niin kuin nytkin.”
Millaisia ovat varhaiset kirjastomuistosi?
”Meidän kirjastossamme oli kirjastonhoitajana Annikki-niminen vanhempi rouva. Häneltä sai käydä kysymässä, mitä voisi lukea. Hän tiesi aina kaiken. Hän oli aivan ihana. Tuohon aikaan myytiin koottujen teosten kokonaisuuksia. Kirjaston palvelu oli puolestaan yksilöllistä. Siellä et ollut osa massaa, jolle myydään jotain pötkössä. Siellä mietittiin, mikä juuri sinua voisi kiinnostaa.”
Mitä näytelmiä suosittelet luettavaksi aloittelijalle?
”Tšehovin näytelmiä. Jokainen löytää niistä jotain, ja ne eivät ole vaikeita lukea. Tšehov on kirjailija, joka kirjoittaa parenteeseihin. Hän kertoo aina, minkälainen huone on, minkälainen pöytä, minkälainen tuoli, mitä pöydällä on. Sinun ei tarvitse kuvitella mitään, voit vain lukea.
Toisin on esimerkiksi Shakespearella, jonka parenteeseissa lukee ainoastaan ”menee”, ”tulee” tai ”kuolee”. Tšehov kirjoittaa yksityiskohtaisesti.”
Oletko työskennellyt kirjastossa?
”Olin lukioaikana kesät töissä apulaisena Tampereen pääkirjastossa. Fantastinen kulttuuri-ihminen ja rakas ystäväni, kirjastoneuvos Mikko Mäkelä, perusti Tampereelle nuorisoteatterin. Minä olin siinä mukana. Saimme harjoitella aina kirjaston tiloissa. Meitä ohjasivat ammattinäyttelijät, ja kiersimme kaikki Tampereen koulut. Kirjasto on ollut minulle sekä teatterin että lukemisen ydin.
Lähikirjastossani Munkkiniemessä minulle nauretaan, kun tasoittelen kirjat hyllyriveissä suoraksi, jos joku on vähänkin vinossa. Se tulee vaistomaisesti perintönä vanhoista kirjastoajoista. Niin Annikki minulle opetti.”
Mikä tekee kirjastosta erityisen paikan?
”Kirjastossa on niin paljon ihmisten keräämää elämää, joka on laitettu kirjoihin.
Se ei ole vain musteessa ja paperissa – se elää, ja se on levittäytynyt tänne. Jokainen kirja on kuin näytelmä. Niissä on monen ihmisen tarina, ja sen kautta kirjasto on täynnä ihmisten henkiä ja elämiä. Nämä talot ovat täynnä tunteita.”
Mitä muuta Seela Sella vastasi? Katso video Kirjastokaistalta.