Etusivu> Kirjastolehti > Sateenkaaren äärellä

Sateenkaaren äärellä

Millainen kirjasto oli 70-luvulla nuorelle homoasiakkaalle? Millainen se on nyt? Krister Karttunen, 54, ja Miro Jukka, 23 kertovat.

”Ei täällä hirveän edustava kokoelma ole. Parhaat taitavat olla lainassa”, on Krister Karttusen ensikommentti Kallion kirjaston Sateenkaarihyllyn edessä.

Olemme saapuneet katsastamaan HLBTI eli homo-lesbo-bi-trans- ja intersukupuolisia teemoja käsittelevän kirjallisuuden kokoelmaa Karttusen, 54,  ja Miro Jukan, 23, kanssa.

Karttusen kotiin on kertynyt vuosikymmenien mittaan parin kolmen metrin levyinen kokoelma kauno- ja tietokirjallisuutta. Harjaantunut silmä löytää sateenkaarihyllystä William S. Burroughsin teoksen Alaston lounas.

”Burroughs on klassikko. Hän oli 1960–1970-luvun beatnik-kirjallisuuden edustaja, jonka kirjoissa esiintyy ainoastaan mieshahmoja. Teemat käsittelevät syrjäytymistä köyhyydestä prostituutioon”, Karttunen vinkkaa.

Miro Jukkaa kiinnostaisi Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin.

”Tämän lainaisin, mutta koulu alkaa maanantaina ja siellä on ihan riittävästi luettavaa”, sosionomiksi opiskeleva 23-vuotias Jukka tuskailee.

Myös hänelle on HLBTI-kirjallisuus tullut tutuksi oman homoseksuaalisuuden kautta.

”Tosin silloin, kun sitä olisin eniten tarvinnut eli 15–16-vuotiaana, en kehdannut mennä pienellä paikkakunnalla kirjastoon etsimään kirjoja. Onneksi internetistä löytyi fanfiction-sivusto. Siellä on vapaiden kirjoittajien tarinoita, joihin lainataan yleensä tunnettujen kirjojen, kuten Harry Potterin päähenkilöitä. Olen sinne itsekin jotakin kirjoittanut.”

 

ULOS KAAPISTA

Krister Karttusen nuoruudessa ei oman homoidentiteetin etsinnän tueksi ollut internetiä sateenkaarihyllyistä puhumattakaan.

”Akateeminen kirjakauppa oli oikeastaan ainoa henkireikä maailmalle. Sieltä löysin 16–17-vuotiaana kioskikirjallisuuteen verrattavan hömppäpokkarin, Gordon Merrickin kirjoittaman The Lord Won’t mind. Siinä kaksi homomiestä rakastuu toisiinsa ja menee sänkyyn, eli siinä kerrottiin ihan oikeasti, millaista on olla homo.”

 Sitä ennen mies oli tiedonjanossaan kahlannut läpi muun muassa Marcel Proustin kirjoja, jotka olivat hänen mukaansa aika raskaita. ”Niissäkin vihjailtiin asiasta vain rivien välissä. ”

Paljon eivät asiat ole muuttuneet 30–40 vuodessa. Jukka kertoo rakentaneensa omaa identiteettiään kunnolla vasta aikuisena.

”Kaapista tuloonikin liittyviä tunteita käsittelin perinpohjaisesti vasta kolme vuotta sitten tämän Marja-Leena Parkkisen Ulos kaapista  –kirjan avulla”, hän näyttää hyllystä nappaamaansa teosta.

”Tässä vanhemmat kertovat siitä, miltä lapsen ulostulo kaapista tuntui. Tai miltä lapsesta tuntui, kun toinen vanhemmista teki saman jutun. Kaapista tulo oli minulle toki iso juttu, mutta olin ehkä keskittynyt liikaa omiin tunteisiini. Tämän kirjan luettuani ymmärsin paremmin vanhempieni ja erityisesti äitini tunteet. ”

 

TOM OF FINLAND

Karttuselle oli iso juttu, kun Setan oma disko aloitti 1979 toimintansa teekkareiden opiskelijaravintolassa Vanhalla polilla.

”Se oli kerran viikossa ja siellä kävivät kaikki, tutut ja tuntemattomat homot. Meitä oli kerrallaan paikalla satakunta. Sitä ennen ainoita homoystävällisiä ravintoloita oli Vanhan kellari, josta ei potkaistu pihalle.”

Liikoja hellyydenosoituksia oli silti paras välttää. Setan diskon ulkopuolella oli vastassa karu todellisuus.

Karttunen osallistui ensimmäiseen Pride-kulkueeseen 1980-luvun alussa.

”Meitä oli noin 40 vihaista homoa ja lesboa. Marsimme Mannerheimintietä pitkin kyltit kädessä, mutta ei meitä tainnut kukaan juuri noteerata.”

Samoihin aikoihin jo vuonna 1975 perustettu Seta-lehti alkoi kukoistaa

Hieno muisto nuoruudesta oli tutustuminen Tom of Finlandiin, vaikka Tom ei ollut vielä silloin Karttusen mukaan Suomessa mikään kuuluisuus.

”Opiskelin Helsingin yliopistossa ja yksi tuttu proffa käski luokseen kollegoita ja ystäviään, joiden joukossa oli Tom of Finland. Hän pyysi minua jopa mallikseen, mutta en suostunut. Minulla oli silloin parikymppisenä vielä vaaleat enkelinkiharat. Lapseni eivät kyllä ole uskoneet tätä tarinaa”, Karttunen naurahtaa.

Tom of Finlandin piirustusten positiivinen sävy tuntui hyvältä.

”Tomin piirustukset olivat iloisia ja valoisia. Homot rakastelivat auringossa, eikä homoudessa ollut mitään hävettävää. ”

Karttusen akateemisessa lapsuuskodissaan oltiin suvaitsevaisia. Sekä vanhemmat että sisarukset hyväksyivät homouden.

”Muutin vuonna 1983 yhteen mieheni kanssa ja olimme yhdessä 15 vuotta. Meillä oli hyvät suhteet molempiin appivanhempiin ja kävimme yhdessä sukujuhlissa. Olen tainnut elää koko elämäni Töölö-Kallio-kuplassa, täällä suvaitsevaisuuden kehdossa. ”

Tosin AIDS kiristi tilannetta 1980-luvun puolivälissä Helsingissäkin. Esimerkiksi kaikki hammaslääkärit eivät suostuneet hoitamaan homoja.

 

TAVALLISIA SUOMALAISIA MIEHIÄ

Miro Jukan nuoruudessa on homoutta kuvattu TV-sarjoissakin. Nykyisin monella suomalaisella on mielikuva siitä, että homous näkyy kaikkialla. Se ei pidä Jukan mielestä paikkaansa.

”Jos muutamassa TV-sarjassa näytetään homoutta, se ei merkitse sitä, että homous olisi täysin hyväksytty ja normaali asia. ”

”Median homokuva on lisäksi aika stereotyyppinen. Homot puhuvat kovalla ja kimakalla äänellä, juhlivat kaikki yöt, matkustelevat ja shoppailevat. Suurin osa meistä on kuitenkin ihan taviksia, siis työssä käyviä suomalaisia miehiä, joista ei homoseksuaalisuus näy päällepäin.”

”Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on vain yksi osa. Sen ei pitäisi leimata hänen persoonaansa kokonaan”, lisää Karttunen.

Karttusta ärsyttää, jos joku luulee häntä heteromieheksi.

”Kun pidän biologian luentoja yliopistossa, kerron aina aluksi Seta-aktivismistani. Minulla ei kuitenkaan ole ongelmia tulla toimeen heteromiesten kanssa. Kun olen varsinaisen työni puolesta vaikkapa Pudasjärvellä ja työskentelen kaivinkonekuljettajien kanssa, ei kukaan kummeksu minua tippaakaan”, Suomen ympäristökeskuksen tutkijana toimiva Karttunen toteaa.

 

KIRJASTON TARJONTAAN VOI LUOTTAA

Paljon on miesten mielestä kuitenkin vielä tehtävää, jotta seksuaaliseen suuntautumiseen suhtauduttaisiin normaalina asiana.

”Minusta ei pitäisi puhua ihmisten erilaisuudesta vaan moninaisuudesta. Sillä kaikki ihmiset ovat joka suhteessa erilaisia, ei pelkästään seksuaalisen suuntautumisen kautta”, sanoo Jukka.

Koulukaan ei vielä ole ajan tasalla. Sen Jukka totesi tutkittuaan jokin aika sitten upouutta lukion terveystiedon kirjaa.

”Siinä käsitellään ainoastaan yhdellä sivulla heteroseksuaalisuudesta poikkeavaa seksuaalista suuntautumista. Teksti oli keltaisessa laatikossa, ja siinä todettiin muun muassa, että nuori haluaa tutustua seksuaalisuuteen ja siksi homoseksuaalisuus saattaa olla vain ohimenevä vaihe hänen elämässään.”

Karttunen puolestaan ei ole nähnyt koulujen opintosuunnitelmissa mainittavan sanoja homo tai lesbo.

Kallion sateenkaarihyllyn sijainti paraatipaikalla bestsellerhyllyn vieressä saa molemmilta täydet pisteet.

”En ole käynyt aiemmin Kallion kirjastossa, ja olin varma, että tämä hylly on piilotettu johonkin viimeiseen nurkkaan”, Jukka toteaa.

Karttunen kiittelee ideaa kokonaisuudessaan.

”Netistä voi ostaa sateenkaarikirjallisuutta, mutta koskaan ei voi tietää varmasti, onko se laadukasta vai täyttä roskaa. Kirjaston tarjontaan voi luottaa, koska asiantuntija on valinnut teokset.”

Miro Jukka suosittelee:

J.K.Rowling: Harry Potter -sarja

”Kuraveristen kohtelu auttoi minua ymmärtämään, että syrjintää on kaikkialla. Tylypahkan rehtorin homous* on kiinnostava juttu. Kaiken kaikkiaan loistavia teoksia. (*Kirjailija on jälkikäteen kertonut, että Dumbledore oli ihastunut Grindewaldiin)

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

”SS-kenraalin perhe muuttaa isän työn vuoksi Auschwitzin keskitysleirin tuntumaan. Perheen pieni poika ei ymmärrä mitä leirissä tapahtuu. Hän ystävystyy piikkilanka-aidan takana raidallisessa pyjamassa seisovan juutalaispojan kanssa.”

 

Krister Karttunen suosittelee:

Edmund Whiten ja David Leawittin teokset. Heidän monien kirjojensa teemat vaihtelevat koulupojan ulostulokokemuksista keski-ikäisen miehen rakastumiseen. ”

 

MIKÄ SATEENKAARIHYLLY?

* Kirjastot eri puolilla Suomea ovat perustaneet Sateenkaarihyllyjä, joihin on koottu homo-, lesbo-, bi-, inter- ja transseksuaalisuutta käsitteleviä kauno-, tieto- ja lasten kirjoja sekä sarjakuvia ja esitteitä.