Sosiologi Riie Heikkilä on huolissaan siitä, että kirjastojen kokoelmat voivat yksipuolistua tekoälyn myötä.
Tehokkuusajattelu on tätä päivää kirjastoissa. Tämän on huomannut tutkija Riie Heikkilä, jonka tuore tutkimus selvittää tekoälyn hyödyntämistä kirjastoissa.
Tehokkuusajattelu kirjastoissa korostuu erityisesti nyt, kun sivistyksestä, koulutuksesta ja kulttuurista leikataan. Heikkilä näkee kirjastojen ajattelutavassa yhtäläisyyksiä julkisen hallinnon tehokkuusajatteluun.
“Ollaan ikään kuin jatkuvasti puolustuskannalla ja pyritään osoittamaan tarpeellisuutensa sekä verorahojen tehokas käyttö”, Heikkilä kuvailee.
Liikemaailman opit
Kirjastoissa tehokkuutta haetaan tilastoinnilla ja seurannalla. Heikkilä haluaa herätellä pohtimaan, miten mitattavia tuloksia käytetään toiminnan perustelemisessa. Hänen mukaansa numeerisiksi ja mitattaviksi asetetaan helposti sellaisiakin asioita, joita on ylipäätään vaikea mitata.
“Uudessa kirjastolaissa kirjastoille on asetettu demokratiafunktio. Sekin haluttaisiin asettaa mitattavaksi”, Heikkilä havainnollistaa.
Lisäksi tehokkuusajattelulla voi olla odottamattomia vaikutuksia. Suomessa osassa kirjastoista käytetään algoritmeja ohjaamaan aineistoa paikkoihin aiemman lainaustilaston perusteella. Koneet tietävät, mitkä kirjat kiertävät kirjastossa hyvin. Algoritmit voivat myös ehdottaa poistettavaksi teoksia, jotka ovat seisseet pölyttymässä hyllyssä.
“Se vääristää helposti ajatusta laadusta. Laatu ei perustukaan koulutetun kirjastonhoitajan ammattitaitoon ja valintaan vaan automaatioon sekä sellaiseen mikä käy kaupaksi. Liikemaailman ajattelu tavallaan ui julkiseen pyhäkköön.”
Kokoelmat yksipuolistuvat
Riie Heikkilä pitää varteenotettavana uhkana sitä, että tekoälyn käyttö saattaa yksipuolistaa kirjastojen tarjontaa. Kone rakentaa kokoelmia lainaustilastoja tuijottaen eikä arvioi asiakkaiden mahdollisesti muuttuvia tarpeita.
Kaikki Heikkilän tutkimusta varten haastatellut kirjastonhoitajat eivät kuitenkaan jaa hänen huoltaan. Osa uskoo, että teknologia parantaa palvelua, helpottaa priorisointia ja aineiston kiertoa sekä tekee valinnoista neutraalimpia.
Osa haastatelluista ei suhtautunut teknologisiin uudistuksiin yhtä optimistisesti. Jotkut Heikkilän haastattelemista kokivat surua siitä, että algoritmit ovat vieneet heidän mielekkäimpiä työtehtäviään: oman kädenjäljen jättämisen kokoelmiin ja kirjojen valinnan.
Lisäksi hitaasti kiertävän aineiston, kuten klassikkojen, on kerrottu jäävän koneiden myötä massojen jalkoihin.
“On riski, että pienet ja tietyn pienen yleisön suosimat aineistot, kuten runous tai näytelmät, voivat kaventua kokoelmissa, koska ne eivät sovi massamakuun.”
Samaa kuin ennen
Algoritmien kuratointi ei välttämättä takaa yleisölle sitä, mitä he todella tarvitsevat. Heikkilä uskoo, että algoritmit tarjoavat lähinnä samaa, mikä on kelvannut aiemmin.
“Jos kuratointi massaistuu, ihmiset menettävät kokemuksen siitä, että kirjastojen kokoelmat voivat johdatella epämukavuusalueelle. Jos tarjonta kapenee vain siihen, mitä jo muutenkin halutaan, kirjasto alkaa muistuttaa Spotifyn kaltaista palvelua.”
Heikkilä korostaa kirjastonhoitajien ammattitaidon merkitystä algoritmien sijaan.
”Olen havainnut tutkimukseni aikana, kuinka tärkeää on, että paikalliset kirjastonhoitajat tuntevat oman asiakaskuntansa. He tietävät, mitä kaivataan, ja osaavat ennakoida, mistä asiakkaat voisivat olla kiinnostuneita tai mitä he eivät vielä tiedä kaipaavansa.”
Rikkaat ja köyhät
Oma kysymyksensä on, voivatko kirjastot lisätä myös sellaista sosioekonomista eriytymistä, jossa erilaista aineistoa kulutetaan eri tavalla eri tulotasoilla.
Heikkilä kertoo tehneensä havaintoja noin parissakymmenessä kirjastossa eri puolilla Suomea. Tutkimuseettisistä ja sopimussyistä hän ei voi paljastaa, missä kirjastoissa hän on tutkimustaan tehnyt.
“Havaitsin, että sosioekonomisesti matalan alueen kirjastoissa näyttäisi olevan painotusta enemmän dekkareihin ja elämänkertoihin. Korkean sosioekonomisen aseman alueilla korostuivat enemmän Nobel-voittajat ja vastaavat.”
Heikkilää harmittaa, ettei hän ole päässyt tutkimaan kirjastojen lainausdataa tarkemmin. Vaikka hänen oli alun perin tarkoitus vertailla eri kirjastojen lainausdataa alueellisesti, tämä ei lopulta onnistunut. Hänelle ei luovutettu dataa tietosuojaan vedoten. Myöskään algoritmin toiminnasta ei ole avattu hänelle tarkkoja tietoja.
Monipuolisuus kunniaan
Algoritmikeskustelussa Heikkilän mukaan keskeistä on se, että automatisaatio voi tasapäistää kaikkien kannalta tarjontaa.
“Kirjastoissakin demokratiakulmaa on aikanaan perusteltu kokoelmien laajuudella ja monipuolisuudella. Eli toisin sanoen siis kenelle tahansa tarjotaan mahdollisuus päästä osallistumaan keskusteluun ja pääsy tietoon.”
Heikkilä ei itsekään halua arvottaa tiettyjä kirjoja toisten edelle, vaan peräänkuuluttaa monipuolisen lukemisen puolesta. Hän korostaa, että kaikenlainen lukeminen on tutkitusti hyödyllistä ja kehittää lukutaitoa.
“Mielestäni olisi parempi, että kaikissa kirjastoissa olisi iso repertuaari korkeakirjallisuutta ja pieniä genrejä, runoja ja näytelmiä, kaikenlaista sarjakuvaa, mangaa ja lasten tietokirjoja. Ja sitten toisaalta tietenkin myös niitä isoja kaupallisia hittejä.”
Lukemisen tukijoita
Kirjastojen merkitystä Heikkilä pitää mittaamattoman arvokkaana suomalaisen lukukulttuurin ja sivistyksen kannalta.
“Eihän meillä ole muuta julkista ja ilmaista palvelua yhteiskunnassa, joka tasaa kulttuurista pääomaa ja joka on aidosti avoin kaikille. Kirjasto on mieletön, universaali keksintö.”
Myös kirjaston merkitys esimerkiksi aikuisten lukemisen tukena on hänen mielestään huomattava. Vaikka kirjasto on elintärkeä instituutio myös lapsille ja nuorille, heitä tukevat lisäksi varhaiskasvatus ja koulu.
“Aikuisillahan ei ole mitään muuta ilmaista tukea lukemiseen kuin kirjasto. Siksi kirjaston merkitys on ehkä jopa suurempi kuin ymmärretään, ja sitä pidetään helposti itsestäänselvyytenä.”
Riie Heikkilä
- Apurahatutkija Tampereen yliopistossa.
- Valtiotieteiden tohtori ja dosentti.
- On tutkinut algoritmien vaikutusta Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa Kulttuuripääoman uusjako algoritmien aikakaudella.
- Tutkimusartikkeli Cultural Capital and Public Libraries in the Era of Algorithmic Collection Management julkaistiin viime vuonna.
- Palkittu tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla kirjastaan Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta.
