Pohjoismaisissa kirjastostrategioissa on paljon samaa. Erojakin on. Esimerkiksi Reykjavik ei mainitse lainkaan lukutaitoa.
Olin hetken kateellinen majaville. Luin Hesarista uutisen, jossa kerrottiin majavien säästäneen Tšekin valtiolta miljoonia omatoimisella padonrakennuksellaan. Luonnonsuojelualueelle oli ollut tarkoituskin rakentaa pato, mutta kun ihmiset olivat vielä lupamenettelyvaiheessa, oli majavien pato jo valmis. Parissa päivässä valmistunut pato oli täydellinen ja sijaitsi optimaalisessa kohdassa – olivathan asialla padonrakennuksen ammattilaiset. Ei vuosikausien työryhmiä, ei kokouksia. Ollapa majava!
”No, niiden täytyy osata tehdä vain yhtä asiaa!” puuskahti kaupungin kaavoituksessa työskentelevä tuttavani, kun kerroin hänelle artikkelista. Näinhän se on. Majavaorganisaatio on hioutunut tekemään yhtä tiettyä asiaa. Julkisen kirjaston toimintaa säätelevät kirjastolain ohella kaupungin tai kunnan strategiat sekä toimialan, palvelun tai muun vastaavan ylätason organisaation tavoitteet. Majaviin kohdistuu vain muutama riistanhoidollinen laki, joista ne ovat autuaan tietämättömiä.
Majava osaa tehdä ketterästi upean padon nykyhetkessä, kun taas meidän ihmiseläinten oletetaan pystyvän suunnittelemaan ja perustelemaan toimintaamme ja asettamaan tavoitteitamme vuosien ja jopa vuosikymmenten päähän.
Onnistuin saamaan käpäliini pohjoismaisten pääkaupunkien kirjastojen strategiat. Kööpenhaminassa strategia on tosin vasta tekeillä, mutta sain luettavakseni sitä valmistelevan dokumentin. Oslon vuoteen 2028 kurottava dokumentti julkaistiin tämän vuoden helmikuun alussa.
Tukholma ja Reykjavik tekivät omat strategiansa pandemian aikana. Edellinen ulottuu vuoteen 2025 ja jälkimmäinen vuoteen 2024, joten naapureissa ollaan jo uuden strategian työstön äärellä. Helsingin kirjaston strategia, jota olin mukana muotoilemassa, ulottuu vuoteen 2033. Se julkaistiin viime vuoden lopulla.
Helsingin strategiassa on kolme pääkohtaa. Ensimmäisessä luvataan luoda lukemisen kulttuuria kaikenikäisille. Strategian toisessa kohdassa käsitellään myös demokratian, sananvapauden ja kestävän kehityksen puolustamista. Erityisesti nostetaan esille helppokäyttöiset digipalvelut. Kolmanneksi Helsinki haluaa kirjastopalvelujensa kehittyvän kaupungin mukana ja olevan myös kehittämässä kaupunkia esimerkiksi kokeiluilla ja tietojohtamisella.
Oslon strategia on samankaltainen Helsingin strategian kanssa niin rakenteeltaan kuin sisällöltäänkin. Lukemisen ja lukuilon edistäminen on nostettu ykköskohdaksi. Toinen kohta painottaa paikallisdemokratian vahvistamista ja kolmas kirjastopalveluiden helppoa käytettävyyttä, jota edistetään esimerkiksi palveluja standardoimalla.
Tukholman strategia on oikeastaan tutkimus, jonka avulla halutaan vahvistaa kirjaston roolia tukholmalaisten elämässä. Strategiaa varten on haastateltu kirjaston käyttäjiä ja ei-käyttäjiä. Koska haastatelluilta kysyttiin mitä kirjasto heille merkitsee, ei ole yllättävää, että sosiaalinen rooli nousee vahvasti keskiöön. Kirjastoa tarkastellaan myös osana lukemisen ekosysteemiä ja demokratian vahvistajamista. Kirjaston roolia ei nähdä totuuden haltijana, vaan monimutkaisessa maailmassa navigointiin tarvittavien taitojen tarjoajana.
Kööpenhamina listaa dokumentissaan kirjaston omiksi keskittymisen alueiksi lukemisen ja lasten palveluiden ohella kustannustehokkuuden sekä kirjaston ydinprosessien, kuten logistiikan ja kellutuksen, kehittämisen. Tekeillä oleva strategia on yhteinen kulttuurikeskusten kanssa, joten strategiassa aiotaan huomioida uusia käyttäjäryhmiä tavoittavien paikallisten kulttuuripalveluiden näkökulma.
Reykjavikin strategia ei mainitse lainkaan lukemista tai lukutaitoa, vaan keskittyy kirjastoon osallistavana julkisena tilana, jonka tulee olla sekä fyysisesti että henkisesti avoin ja inspiroiva kaikille. Strategiassa korostetaan myös saavutettavuutta, tiedon äärelle pääsyä ja sen mahdollistavien digitaalisten ratkaisujen tärkeyttä. Dokumentti ottaa jonkin verran kantaa myös kestävään kehitykseen.
Ei ole yllätys, etteivät pohjoismaiset kirjastostrategiat eroa toisistaan kovinkaan radikaalisti. Kaikki maat elävät samankaltaisessa tilanteessa ympäröivän yhteiskunnan kehityksen suhteen. Meillä on suunnilleen samat haasteet ja vahvuudet. Pienenä yllätyksenä Reykjavik on jättänyt lukemisen kokonaan pois strategiastaan. Kööpenhaminassa taas keskitytään muita kaupunkeja enemmän listaamaan sisäisiä tavoitteita. Se myös mainitsi ainoana kaupunkina paineen säästöihin.
Nykyisessä maailmantilanteessa viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Strategioiden toteutumista rajoittavat tai edistävät nopeat muutokset teknologioissa kuten esimerkiksi tekoälyn kehityksessä, ja poliittisten painopisteiden muuttuminen niin paikallisesti kuin globaalistikin. Meidän kaikkien täytyy oppia tekemään vielä monen monta asiaa ennen kuin pato on valmis.
