Sarjakuvataiteilijat Christoffer ja Kaisa Leka suhtautuvat kirjallisuuteen keskenään hyvin eri tavalla.
Porvoossa asuva aviopari Christoffer ”Toffe” Leka ja Kaisa Leka tunnetaan sarjakuvateoksistaan. Heidät on palkittu muun muassa Sarjakuva-Finlandialla, ja heidän Imperfect-teoksensa on saanut Vuoden kaunein kirja -tittelin.
Osa Lekojen teoksista on omaelämäkerrallisia matkakirjoja. Kesällä 2022 he pyöräilivät lähes 5 000 kilometriä läpi itäisen Kanadan erämaiden, ja vuonna 2018 he meloivat Vienanmereltä Itämerelle.
”Kirjat ovat olennainen osa matkantekoa, ja kirjallisuuden saatavuudesta pidetään ehdottomasti tarkkaan huolta! Tämä liittyy traumaattiseen kokemukseen Japanin-pyörämatkamme ajoilta (2014), jolloin etsimme kynsin hampain luettavaa. Lopulta löysimme pienestä kylästä englanninkielisen leikkikoulun, jonka takahuoneessa löytyi pölyinen vanha pahvilaatikko täynnä kirjoja”, Christoffer Leka kertoo.
Sittemmin kaksikko on siirtynyt reissuillaan äänikirjoihin, joita kuunnellaan yhteisestä kaiuttimesta.
“Minulla on ollut vähän sellainen matkakirjaperiaate, että jos vaikka jollain pyörämatkalla on tosi raskasta, kuuntelen kirjaa matkasta, joka on vielä raskaampi”, Kaisa Leka sanoo.
Suosikkimatkakirjani
Christoffer: ”Eräs, josta pidin paljon, oli kanadalaisen Kate Harrisin Lands of Lost Borders. Siinä oli tosi kaunista se kieli ja se, miten matkaamisesta puhuttiin.”
Kaisa: ”Se ei ollut sellaista urheilukirjallisuutta, jossa kuvattaisiin vain fyysistä suoritusta. Siinä kuvattiin enemmän omaa kokemusta, pyöräilijän sisäistä maailmaa.”
Missä ja milloin luen mieluiten
Christoffer: ”Yksiselitteisesti kylvyssä.”
Kaisa: ”Luen joka paikassa. Sen jälkeen kun keksin, että puhelimella voi lukea kirjoja, homma lähti lapasesta.”
Kirja, jonka luin viimeksi
Christoffer: “Natsuko Imamuran The Woman in the Purple Skirt. Ostin kirjan, sillä siinä oli kaunis kansi ja sitä myynyt pieni kirjakauppa sympaattinen. En oikein ymmärtänyt kirjan loppua, joten Kaisa lukee sen seuraavaksi ja selittää sen minulle.”
Kaisa: ”Luin eilen illalla loppuun Daphne du Maurierin Rebekkan.”
Kirja, jonka jätin kesken
Kaisa: ”Kesken jättäminen on hirveä epäonnistuminen! Ehkä olen pettynyt itseeni samalla kun tähän kirjaan, mutta Naomi Kleinin This Changes Everything jäi kesken, vaikka olin siitä superinnoissani.”
Christoffer: ”En pidä lopuista, sillä ne ovat aina kovin surullisia. Arvioin, että jätän lopun lukematta suurimmassa osassa omistamistani kirjoista.”
Kirja, jota nolostelen
Christoffer: ”Ehkä nolostelen vanhoja rasistisia lastenkirjoja. Niitä en ainakaan ensimmäisinä ota esille, kun vieraat tulevat kylään.”
Kaisa: ”Olen ehkä vähän elitisti, enkä halua lukea kliseistä chick litiä. Kun Toffe hankkii kirjoja, joissa on vaaleanpunaisia kansia ja kaunokirjoituksella tekstiä, minua ahdistaa hirveästi, että ihmiset luulevat, että ne on minun.”
Kaunein kirja
Christoffer: ”’Kaunein on hankala termi, mutta suuren vaikutuksen teki kirja, jonka löysin Pietarista kirpputorilta. Siinä kerrotaan kuvin ja venäjänkielisin tekstein, miten iglu rakennetaan. Joku on kirjoittanut sen kirjoituskoneella, kahdella värillä, ja sitten liimannut mukaan pieniä kuvia.”
Kaisa: ”Bhagavad Gītā, joka on hindulaisuuden ydinteos. Meillä on siitä tosi monta versiota, eri käännöksiä ja kommentaareja – jotkut ovat ohkaisia ja jotkut järkälemäisiä. Sen ajatukset ovat niin oivaltavia ja kirkkaita, että se on kaunista.”
Suosikkikirjailijani
Christoffer: ”Daniil Harms. Ehdottomasti.”
Kaisa: ”Daniil Harmsia minä en kestä. Olen järjestyksen ja järjen ihminen. Suosikkikirjailijani vaihtelee, mutta olen pitänyt sekä Marilynne Robinsonin romaaneista että hänen esseistään. Robinson on tavallaan murtanut sellaisen faktan ja fiktion välisen jyrkän rajan, joka on aika keinotekoinen. Näin ajattelen itsekin omaelämäkerrallisten kirjojen tekijänä.”
