Etusivu> Kirjastolehti > Asunnottomuus näkyy kirjastoissa Yhdysvalloissa

Asunnottomuus näkyy kirjastoissa Yhdysvalloissa

Kirjastot ovat ottaneet ison roolin kodittomien auttamisessa. Kirjastoammattilaiset saavat koulutusta esimerkiksi huumeiden yliannostuksen torjumisessa.

Osallistuin viime syksynä Yhdysvaltain ulkoministeriön järjestämään kansainväliseen ohjelmaan, johon kutsutaan erilaisten alojen johtajia ympäri maailman.

Ohjelmaan kuului tutustumista Yhdysvaltain poliittiseen ja hallintojärjestelmään.  Eräs teema oli hallinnon läpinäkyvyys ja vastuullisuus. Suurin osa ryhmäni neljästätoista jäsenestä olivat juristeja, poliitikkoja tai taloushallinnon edustajia.

Eri osavaltioiden välillä on valtavia eroja. Joka kymmenes asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Kuulin, että useissa osavaltioissa ei opeteta informaatiolukutaitoa, koska sen katsotaan rikkovan perustuslain sananvapauspykälää.

Poliittisesti maa on jakautunut kahtia, minkä vuoksi eri hallintoelinten toiminta on käytännössä lamautunut. Ilmapiirin tulenarkuus ja ihmisten toisiaan kohtaan tuntema suoranainen viha huolestutti monia.

Esimerkiksi Charlottessa hotellin aulabaarissa tapaamani Bob ei arkaillut kertoa, että korona on radikaalivasemmiston ja demokraattien salaliitto. Sama taho on vastuussa kouluampumisista ja kyllä, Hillary Clinton tosiaan pitää lapsiorjia pizzerian alakerrassa. Bob esitteli myös puhelimeltaan kuvia isoäidistään poseeraamassa kuistillaan aseen kanssa. Kuvassa mummi heristeli pyssyä pitääkseen radikaalivasemmistofeministi-islamistit loitolla.

Sponsoroituja kirjastoja

Pääsin tutustumaan muutamaan paikalliseen kirjastoon, joihin yhteiskunnan tilanne heijastui. Monet kirjastoista olivat vaikuttavia ja kauniita, mutta pohjoismaiseen silmään pisti esimerkiksi ilmeisen säilyttävä kokoelmapolitiikka ja ennen kaikkea rahoituksen selvä erilaisuus. Sponsorit olivat vahvasti esillä tiloissa, ja jotkut tilat kielivät siitä, että alkuperäiset filantroopit olivat jo aikoja sitten keksineet jonkun toisen kohteen rahoilleen.

Kaikissa isommissa kirjastoissa oli myös kassaa kartuttava puoti tai mahdollisuus lahjoittaa omia käytettyjä kirjoja kirjaston hyväksi. Palveluiden tasolla erilaista oli se, että kirjastoissa järjestettiin henkilökunnan toimesta paljon peruslukutaidon opetusta sekä lapsille että aikuisille. Maahanmuuttajille oli suunnattu paljon palveluita, ja useassa kirjastossa oli oma yhteispalvelupisteensä työnhakijoille. Kirjastoihin piti pääsääntöisesti kulkea metallinpaljastimien läpi, ja erilaisia kieltokylttejä- ja lappuja oli kosolti.

San Diegon kirjaston aulan valtavaa sääntökylttiä lukiessani huomasin ilokseni, että sinne sai tuoda palveluseläimen, kuten koiran tai hyvin koulutetun minihevosen. Harmi kyllä en nähnyt kavion kaviota vierailuni aikana.

Odottelua paahteessa

Silmiinpistävin asia kirjastoissa oli asunnottomien asiakkaiden valtava määrä. Los Angelesissa odotin kirjaston aukeamista paahteessa, joka jo ennen kello kymmentä oli polttava. Kanssani odotteli kymmeniä ja taas kymmeniä asunnottomia, jotka kaipasivat kirjaston ilmastoituun, viileään tilaan.

Charlottessa kodittomat nukkuivat illalla kirjaston edustalle kasaamissaan pissan liottamissa pahvikasoissa, ilmeisesti myös päästäkseen suojaan heti ovien auettua. Vailla vakinaista asuntoa olevien tarkkaa määrää koko Yhdysvalloissa ei taida tietää kukaan. Arviot vaihtelevat puolesta miljoonasta puoleentoista.

Koronan myötä yhä useampi on päätynyt kirjaimellisesti kadulle. Suurin määrä asunnottomia on lämpöisessä Kaliforniassa, mutta kodittomia on kuitenkin kaikkialla. Esimerkiksi Washingtonissa aivan pompöösien hallintorakennusten liepeillä kivenheiton päästä Valkoisesta talosta suuri puisto muuttui iltaisin telttakyläksi, jonka asukkaat viettivät päivänsä kuka missäkin, iso osa oletettavasti yleisissä kirjastoissa.

Korvaamaton rooli

Sosiologi Eric Klinenberg käsittelee tutkimuksessaan Palaces for the People muun muassa kirjastoja sosiaalisen infrastruktuurin paikkoina, joilla voi olla ei vain elämää mukavammaksi tekevä, vaan jopa elämiä pelastava tehtävä. Esimerkiksi Chicagon lämpöaallosta vuonna 1995 selvisivät parhaiten elossa kaupungin ne yhteisöt, joilla oli käytettävissään yhteisiä ilmastoituja tiloja ja kokoontumispaikkoja, kuten kirjastoja. Klinenbergin tutkimuksen mukaan kirjastoilla onkin Yhdysvalloissa korvaamaton rooli erityisesti sosioekonomisesti heikompien alueiden ja väestöryhmien elämänlaadun ylläpitäjinä.

Kirjaston korvaamattomuudesta me kaikki alan ammattilaiset olemme varmasti yhtä mieltä, mutta Yhdysvaltojen yleisten kirjastojen suunta huolestuttaa. Kirjastoille on selkeästi tullut tehtäviä, jotka yleensä länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa hoidettaisiin muilla rakenteilla. Lukemisen perusopetuksen lisäksi monissa kirjastoissa jaetaan lahjoitettua ruokaa ja tarjotaan mahdollisuutta pestä pyykkiä. Maan kirjastojärjestö on ottanut jo vuonna 2018 ohjelmaansa taistelun opioidikriisiä vastaan julkisissa kirjastoissa. Kriisin yhä pahennuttua amerikkalaisille kirjastotyöntekijöille järjestetään monin paikoin rutiininomaisesti koulutusta naloksonin annosteluun. Naloksoni on vasta-aine opioidien yliannostukseen.

Miten Suomessa?

Amerikan reissuni jälkeen mietin paljon suuntaa, johon olemme menossa Suomessa. Polarisaatio, syrjäytyminen, huumeongelmat ja tuloerot ovat meillä kasvussa. Meilläkin on tuhansia asunnottomia. Erityisesti nuorten vakava huumeidenkäyttö ja huumekuolemat ovat Suomessa Euroopan kärjessä.

Asunnottomat ja päihteiden väärinkäyttäjät ovat kirjastolle monimutkainen asiakasryhmä. Tilanteensa vuoksi he voivat olla sekavia ja jopa uhkaavia asiakkaita. Yleisten kirjastojen kunniaksi on sanottava, että he ovat tiloissamme kuitenkin sentään siedetty ryhmä. Pelkästään elämänhallinnan ongelmien vuoksi ei ketään ajeta kirjastosta ulos.

Sietämisen lisäksi olemme alkaneet havahtua myös siihen, että kyseessä on tilojamme aktiivisesti käyttävä asiakasryhmä, jonka hyväksi voisimme tehdä muutakin kuin tarjota pitkin hampain sisätilan. Esimerkiksi Helsingin Keskustakirjasto Oodissa on tehty ansiokasta ja pitkäjänteistä työtä luomalla selkeät yhteydet tahoihin ja järjestöihin, jotka auttavat haavoittuvassa asemassa eläviä ryhmiä.

Yhteistyö ennaltaehkäisee mahdollisia ongelmia. Helsingin kirjastoissa henkilökuntaa koulutetaan myös siihen, kuinka kohdata moniongelmaiset asiakkaat arjessa. Onneksi ainakin toistaiseksi ilman naloksoniruiskua.