Tällä palstalla tunnetut ihmiset kertovat, miten he saavat itsensä vauhtiin. Kirjailija ja suomentaja Katriina Ranne ammentaa energiaa muista ihmisistä.
Kirjailija Katriina Ranteen työtä häiritsevät muiden kirjoittamat kirjat.
”Olen lukuaddikti. Suihkussakin shampoopullot pitää kääntää niin, etten näe tekstejä, koska muuten lukisin niitä”, hän kuvailee. ”Uteliaisuuteni kaikkea kohtaan on älytön.”
Vaikka älytön uteliaisuus on usein kirjailijalle hyväksi, Ranteella se joskus jopa estää työnteon. Taannoin hän lähti residenssiin Italian Genovaan ja jätti tarkoituksella pakkaamatta kaikki houkutukset, jotka voisivat viedä huomion muualle. Perillä residenssissä oli kuitenkin aiempien asukkaiden jättämiä romaaneja.
Omasta työskentelystä ei meinannut tulla mitään, kun kirjat veivät mennessään. Ensin Ranne pakkasi kirjat muovipussiin, solmi sen ja tuuppasi pois näkyvistä. Sekään ei auttanut tarpeeksi.
”Olin tutustunut samassa talossa asuviin mukaviin italialaisiin. Lopulta vein kirjapussin heidän asuntoonsa.”
Työhuoneelle keskittymään
Ranteen työelämä koostuu erilaisista projekteista, kuten romaanien kirjoittamisesta, runouden suomentamisesta ja opettamisesta. Haastatteluhetkellä kesken ovat afrikkalaisia uskontoja ja filosofioita käsittelevän radio-ohjelman suunnittelu ja seuraavan romaanin valmistelu. Tuorein teos, Maa kuin veri (WSOY), ilmestyi viime vuonna.
Työ on suurelta osin yksinäistä. Se tarkoittaa, että Ranteen on käytävä vapaa-ajallaan latautumassa ihmisten seurassa. Hän kuvailee itseään ekstrovertiksi, joka saa energiaa muista.
”Olisi kiinnostavaa yrittää yhdistää nämä niin, että tuottava aika olisi samaan aikaan energisoivaa”, hän sanoo. ”Kirjailijalle olisi varmasti siunaus olla enemmän introvertti, joka latautuisi yksinään.”
Keskittynyt työnteko edellyttää yksinoloa, joten Ranteella on työhuone noin viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoaan Lahden Anttilanmäellä. Hän etsi työtilan äitiysloman loputtua, kun puoliso jäi lapsen kanssa kotiin.
”Yritin aluksi kirjoittaa kotona, mutta tajusin, että se oli todella stressaava yhdistelmä.”
Tunnit hyötykäytössä
Ranteen ajankäytön haasteet jakautuvat aikaan ennen lasta ja lapsen saamisen jälkeen. Aiemmin hän harhautui helpommin niin sanotun näennäistyön pariin, mutta nyt omaa aikaa on arjessa niin vähän, ettei sitä halua tuhlata turhuuksiin.
”Ei tulisi mieleenikään venyä samalla tavalla kuin aiemmin. Olen onnellinen, jos saan olla työhuoneella kaksi tuntia, ja silloin todella hyödynnän ne tunnit.”
Joskus on toki pakollisia hommia, jotka on hoidettava alta pois ennen kuin luovuuden voi antaa kukkia. Ranne on järjestänyt sekä luovalle työlle että hallinnollisille askareille omat lokerot, jotta kaikki tulevat hoidetuiksi. Hän uskoo vertauskuvaan, että jos lasiin on mahdutettava tietty määrä asioita, suuret on laitettava ensin, jotta pienemmätkin mahtuvat.
”Pitää päättää, mitkä ovat tärkeimmät ja sen jälkeen muistaa ne pienemmätkin. Pitkiä aikoja on mahdoton elää niin, että jättää pienet asiat hoitamatta.”
Vinkki lukijoille: Pidä älylaitteet, kirjat, sanomalehdet ja muut houkuttimet – tarvittaessa myös shampoopullot – poissa ja mene jonnekin, missä ei ole häiriötekijöitä.
