Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kannustetaan hakemaan kehittämisrahaa esimerkiksi säätiöiltä, maakuntarahastoilta ja EU:lta.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä työskentelee kaksi kulttuuriasianeuvosta, joiden vastuulla ovat yleisiä kirjastoja koskevat linjaukset. Kirjastolehti kävi haastattelemassa Leena Toivosta ja Tapani Sainiota. Toivonen on työskennellyt tehtävässä reilun vuoden, Sainio yhdeksän vuotta.
Miten arvioitte, miten rahat riittävät kirjastojen kehittämiseen tulevina vuosina? Etenkin, jos tulevat hallitukset jatkavat sopeuttamista.
Leena Toivonen: Talousasioihin liittyen seuraavaksi tulee kehysriihi huhtikuun loppupuolella. Sitten tiedetään enemmän mahdollisista säästöistä. Muistuttaisimme kirjastoja, että on muitakin rahoituskanavia kehittämistoimintaan, kuten esimerkiksi säätiöt. Kirjastot voisivat tuoda pilotteja säätiöiden tietoisuuteen. Lisäksi on alueellisia maakuntarahastoja, joissa voisi olla kiinnostusta alueelliseen kehittämiseen.
Tapani Sainio: ”Tietenkään ei voi olettaa, että perustoiminnan rahoitusta voisi sieltä paikata.”
Leena Toivonen: ”Haluaisimme rohkaista kirjastoja myös EU-rahan hakemiseen. Se saattaa vaatia yhteistyökumppaneiden hakemista ulkomailta. Mutta ainakin isommat kirjastot ovat hyvin verkottuneita. Täällä ministeriössäkin voisimme aktivoitua infon välittämisessä, Erasmus-ohjelmasta voisimme ainakin välittää tietoa ja esimerkiksi Lupa- ja valvontaviraston uutiskirjeessä voisi olla kansainvälinen osio.
Kirjastolaki täyttää ensi vuonna 10 vuotta. Onko laki edelleen täysin ajankohtainen?
Leena Toivonen: ”Kirjastolaki on kestänyt hyvin aikaa ja toimii edelleen. Monessa tilanteessa tulee haasteita, joissa kirjastoammattilaiset tarkistavat asian kirjastolaista. Toki mekin aina välillä muistutamme itseämme, että mitä siellä sanotaan. Esimerkiksi kokoelmatyö toimii osaltaan perustana lukemisen edistämiselle tai demokratiatyölle. Tällä hetkellä emme näe muutostarpeita, mutta hyvin mielellämme kuulemme, jos kentällä on muutostarpeita.”
Tapani Sainio: ”Lakia on kiitelty. Ei ole tullut sellaista, että olisi erityinen puute, jota pitäisi päivittää.”
Mitä olette mieltä Varastokirjaston merkittävästä maksu-uudistuksesta, joka tuo käytännössä 8 euron lisähinnan kirjatilaukselle?
Leena Toivonen: ”Säästötoimet ovat vaikuttaneet tähän. Toiveena on, että kirjojen tilausmäärät Varastokirjastosta pysyvät ennallaan. Maksullisuus voi siihen tietysti vaikuttaa. Seuraamme, miten tilanne muuttuu ja lainaustilastot kehittyvät.
Kirjastoautojen hyödyntäminen on mukana hallitusohjelmassa. Tulevatko kirjastoautot tällä hetkellä esiin ministeriön poliittisen johdon ja viranhaltijoiden keskusteluissa?
Leena Toivonen: ”Ministeriössä on tunnistettu niiden tarpeellisuus. Ei vain haja-asutusalueella, vaan myös kaupunkien uusilla asuinalueilla. Autojen määrän pienenemisestä on keskusteltu ministeriössä. Tässä tilanteessa rahoituksen löytäminen on ollut haastavaa. Se on harmillista, koska autot palvelevat lasten ja nuorten lukemista.
Voitaisiinko kunnissa pohtia yhteistyön lisäämistä kuntien kesken? Tai myös kunnan sisällä. Esimerkiksi kulttuuri ja hyvinvointipuoli voisivat hyödyntää samaa autoa. Nyt mennään paljon perinteisellä automallilla.”
Valtion rahoittamat kirjastojen kehityshankkeet ovat erityisen tärkeitä pienille kirjastoille. Terveisenne pienille kirjastoille?
Leena Toivonen: ”Meistä on tärkeää pitää pienet kirjastot elävinä. Siellä tehtävät kehityshankkeet ovat tärkeitä. Toivomme, että kirjastot jatkavat osallistumista hankkeisiin. Sitä ei kannattaisi säästömielessä lopettaa.
Pienet kirjastot tarvitsevat tukea. Nyt on muodostettu pienten kirjastojen verkosto, jota Helsingin valtakunnallinen kehittämiskirjasto koordinoi.
Pohdittavia asioita ovat, voisivatko pienet kirjastot tehdä enemmän yhteistyötä naapurikuntien kirjastojen kanssa avustusten hakemisessa? Tai voisiko kirjastojen hankehakujen kynnystä vielä madaltaa, tarvitseeko sitä tukea enemmän?”
Tavallinen kirjastonkäyttäjä lähestyy kirjastoa positiivisesti ja ilon kautta. Nyt uhkia maalaileva turvallisuuspuhe on lisääntynyt ja tarttunut kirjastoihinkin. Mitä ajattelette tästä?
Tapani Sainio: ”Olennaista on, että erilaisiin häiriö- ja poikkeustilanteisiin varaudutaan huolehtimalla palveluista normaalioloissa. Kyllähän kirjastoilla on tärkeä rooli informaatio- ja medialukutaidon ylläpitämisessä, ja se kytkeytyy henkiseen kriisinkestävyyden ylläpitoon. Kirjastoon voi mennä rauhoittumaan, oppimaan uutta, rentoutumaan ja innostumaan, ilman että on liian päälleliimattu tehtävä. Kirjasto on kaikkina aikoina paikka, johon voi mennä omana itsenään.”
Leena Toivonen: ”Puhuimme tästä myös kirjastosta arjen maadoittajana. Tällä hetkellä ei ole tarvetta lisätä kriisitietoisuutta.”
Helsingin valtakunnallisen kehittämisyksikön toteuttama kirjastoalan tekoälyhanke alkaa tänä keväänä. Miten tekoäly saataisiin parhaiten palvelemaan kirjastoja?
Tapani Sainio: ”Tärkeintä on varmistaa tekoälyn hyödyntämisen eettiset näkökulmat ja tarkoituksenmukaisuus. Tekoälyn pitäisi lisätä yhdenvertaisuutta, ei vähentää sitä. Ja pitää miettiä, miten tekoäly mahdollistaa parempien palvelujen tuottamisen. Tekoälyn hyödyntäminen ei ole kirjastossa uusi asia. Tällä hetkellä generatiivinen tekoäly on lyönyt läpi niin paljon arjessa, että uusille lukutaidoille on nyt kysyntää. Kirjastojen keskimääräinen osaaminen pitäisi saada jotenkin samalla tasolla.”
Leena Toivonen: ”Odotamme, että tämä hanke antaa valmiuksia osaamisen kehittämiseen. Ministeriössä on myös valmisteilla kansalaisen tekoälyosaamisen viitekehikko, jota toivottavasti voidaan hyödyntää hankkeessa. Ministeriö on julkaisemassa tämän keväällä.
Mikä tällä hetkellä ministeriössä kiinnostaa liittyen kirjastojen digiasioihin?
Tapani Sainio: ”Meille on tärkeää, että ministeriön tukemat palvelut, kuten Kirjastot.fi, Finna ja Melinda, nähdään osana kirjastojen olennaista toimintaa, jonka palvelut pyrimme turvaamaan. Lisäksi on tietysti E-kirjasto, jota seuraamme ja toivomme, että se palvelee mahdollisimman hyvin. Uusi asia, mitä olisi kiinnostava pohtia enemmänkin, on se millaisia digitaalisia alustoja kirjastot käyttävät asiakassuhteen muodostamiseen. Kirjastot joutuvat miettimään, missä kanavissa kannattaa olla. Joudutaan pohtimaan esimerkiksi eettisiä kysymyksiä.”
Pitäisikö kirjastoja ohjeistaa enemmän somekanavien valinnassa?
Leena Toivonen: ”Tällä hetkellä siihen ei ole tarvetta. Kirjastot seuraavat kuntien ohjeistuksia.”
Saatteko kirjastokentältä signaaleja, jotka auttavat teitä suunnittelemaan työtänne?
Leena Toivonen: ”Lupa- ja valvontaviraston kautta välittyy alueellista näkemystä. Alueellisten kehittämiskirjastojen kanssa on säännöllistä yhteydenpitoa. Yksittäisistä kirjastoista yhteyttä otetaan vähemmän. Yleisten kirjastojen neuvoston osalta olemme kuulolla. Ja myös tietysti Kirjastoseuran.
Tapani Sainio: ”Meidän on hyödyllistä saada signaaleja. Mitä lähempää signaalit tulevat kirjaston käyttäjää, sitä hyödyllisempiä ne ovat.”
Mikä teitä tällä hetkellä innostaa?
Leena Toivonen: ”Monet asiat innostavat. Hienot kirjastotilastot, joissa lainausluvut näyttävät loistavilta. Kirjastojen asiakastyytyväisyyskyselyt ovat myös huikeita. Valtakunnallisen väestökyselyn tulokset tulevat maaliskuussa. (Haastattelu tehtiin helmikuussa.) Odotan, että nekin ovat hyvällä tasolla. Ministeriössä on esillä kulttuuripoliittinen selonteko, jossa yhtenä toimenpiteenä on myös kirjastojen roolin vahvistaminen.
EU:n tasolla on ollut kirjastoalan työryhmä (OMC). Työryhmältä on tulossa raportti, jota odotamme mielenkiinnolla. Olisi tärkeää, jos raportin sisältämien suositusten kautta pystyttäisiin EU-tasolla viemään kirjastoalan asioita eteenpäin.”
Tapani Sainio: ”Se innostaa, että tietää tekevänsä tärkeää ja vastuullista työtä. Huomaa, miten tärkeänä kirjastot nähdään julkisessa keskustelussa.”
