Kirjastolaisten pitää muistaa olla ylpeitä osaamisestaan.
Suomessa ilmestyi vuonna 2024 yli 1300 lasten- ja nuortenkirjaa. Tässä valtavassa joukossa olivat kaikki lajit: romaanien lisäksi nuorille kustannettiin esimerkiksi kuvakirjoja, runoja, sarjakuvia ja tietokirjoja. Myös kustantajia oli häkellyttävän paljon, 123 eri kustantajaa.
Miten lapsi tai nuori, ehkä hyvinkin tottumaton lukija, löytää luettavaa tämän vuosittain kasvavan kirjatulvan keskeltä? Luettavaa, joka olisi omalle ikäkaudelle ja kehitystasolle ja lisäksi myös lukutaidon tasolle sopivaa. Luettavaa, joka olisi niin kiinnostavaa, että siihen voisi tarttua. Luettavaa, joka olisi kenties jokin uusi aluevaltaus aiempiin kirjamieltymyksiin verrattuna.
Tutkimuksista tiedetään, että opettajat eivät kovin hyvin tunne nykylasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kiireiset vanhemmat eivät kirjatulvaa juuri ehdi seuraamaan, vaan tarjoavat jälkikasvulleen helposti oman lapsuudenaikaisia suosikkejaan. Mikä siis avuksi?
Hetkinen, onhan meillä kirjastot! Kirjastojen lasten- ja nuortentyöntekijät valikoivat ja suosittelevat ammattitaidolla joka vuosi laveasta tarjonnasta lapsille ja nuorille mielenkiintoista luettavaa. Heiltä saa tukea kirjavalintaan ja tarvittaessa kädestä pitäen opastusta ja lisävinkkejä, kun soturikissat, harrypotterit ja neropatin päiväkirjat on kaluttu loppuun.
Kaiken tekoälyvimman huumassa pitäisi muistaa olla ylpeitä tästäkin osaamisesta ja valtavasta työstä, jota kukaan muu ei kuntatasolla Suomessa tee. Voisimme myös nostaa sitä esille ja muistuttaa vapaa-ajanlukemisen yhteydestä luetun ymmärtämiseen, koulumenestykseen ja niihin moniin muihin asioihin, joita se tuo mukanaan. Tätä pyörää ei todellakaan tarvitse keksiä uudelleen, se pitää ehkä vain ajoittain rasvata ja kiillottaa, jotta se pyörisi entistä vinhemmin ja vaikuttavammin.
