Mitä kuuluu kriisivaltioiden, Kreikan, Espanjan ja Portugalin kirjastoille?
Euroopan unionin talouden kriisi on kohdellut ankarimmin eteläisen Euroopan valtioita: Kreikkaa, Espanjaa ja Portugalia. Julkishallinnon talouden leikkausvaateiden vuoksi julkiset palvelut ovat joutuneet kovalle säästökuurille, joka on vaikuttanut myös kirjastojen toimintaan. Työntekijöiden palkkoja on laskettu, käyttöbudjetit on ajettu alas ja kirjastoja on jopa suljettu.
Espanjassa määrärahat puolittuneet
Carme Fenoll Clarabuch Katalonian alueen kirjastohallinnosta korostaa, että yleisen taloustilanteen lisäksi yleisten kirjastojen tilanteeseen Espanjassa vaikuttaa kunkin aluehallinnon ja alueen taloudellinen tilanne. Baskialueella hänen mukaansa tilanne on parempi kuin koko valtakunnan alueella ja toisissa autonomisissa aluehallintoalueissa, joissa kirjastojen hankintabudjetit ovat jopa nollatasolla.
Kansallisella tasolla Espanjan kirjastojen budjetit ovat leikkautuneet viimeisen viiden vuoden aikana puoleen. Katalonian alueella sen sijaan hallinto on taannut perusvoimavarat aineistoihin ja henkilökuntaan. Keskushallinto on ollut huolissaan kirjastojen tilanteesta ja käynnistänyt sen vuoksi selvitystyön leikkausten vaikutuksesta yleisiin kirjastoihin ja niiden toimintaan.
Kirjaston käyttäjien omat taloushuolet ovat aiheuttaneet sen, että kirjastolaitoksesta ja sen ylläpidosta ei ole käyty paljoa keskustelua. Clarabuchin mukaan kuitenkin kunnallishallinto ja sen päättäjät ovat edelleen vahvasti sitoutuneet kirjastojen kehittämiseen. Kirjastot nähdään Kataloniassa keskeisenä kulttuuritoimijana ja kulttuurielämän moottorina, joten kirjastolaitos yritetään säilyttää toimivana talouden kriisin yli. Eräänä syynä tähän voi olla se, että katalaani itsenäisenä kielenä ja Katalonia omaleimaisena kulttuurina on taistellut jo Francon ajoista itsenäisyydestään. Clarabuch sanookin, että kaikissa osissa Espanjaa kirjastolaitoksen tila ja sen olemassaolon tarpeen tunnistaminen ei ole samalla tavoin itsestään selvää.
Katalonian alueen kirjastotilastoissa laman vaikutus näyttäytyy samankaltaisena kuin Suomen taloudellisten lamojen aikana: rekisteröityjen käyttäjien määrä on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2012 lähes kolmekymmentä prosenttiyksikköä. Kirjastokäynnit ovat kasvaneet melkein 16 prosenttiyksikköä, mutta lainojen määrä sen sijaan on pysynyt lähes samana. Internetin käytössä puolestaan on tapahtunut huima kasvu: se on lisääntynyt lähes 110 prosenttiyksikköä. Näyttää siltä, kirjastojen lähipalveluiden merkitys kasvaneen työttömyyden ja taloudellisen laman kourissa kamppaileville kansalaisille on lisääntynyt merkittävästi.
Kuin myös Portugalissa
Portugalilaiset tutkijat Luísa Alvim ja José António Calixto kertovat että kirjastojen määrärahojen pieneneminen on heidän maassaan ollut samaa luokkaa kuin Espanjassa. Vuonna 2001 aineistojen hankintaan käytettiin 2,4 miljoonaa euroa kun summa vuonna 2011 oli enää 1,2 miljoonaa. Samaan aikaan lainojen määrä ei ole kuitenkaan laskenut, joten tutkijat esittävät saman johtopäätöksen kuin edellä: taloudellisen laman ja kriisin aikana kansalaiset arvostavat ja käyttävät runsaasti kirjastojen palveluita.
Taloudellinen kriisi on aiheuttanut myös sen, että hyvinvointivaltiota ja sen kehittämistä ei enää pidetä yhtä itsestään selvänä tavoitteena kuin se oli vielä vuonna 1974, jolloin hyvinvointivaltion rakentaminen aloitettiin. Vuonna 2013 Portugalissa päätettiin neljän miljardin euron suuruisista leikkauksista kansalaisten peruspalveluihin: terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan.
Alvim ja Calixto korostavat, että yleisten kirjastojen tulisi radikaalisti puolustaa asemaansa ja tehtäväänsä erityisesti talouden kriisiaikoina. Niiden tehtävänä on luoda sosiaalista pääomaa: sitouttaa kansalaisia sivistysyhteiskuntaan ja antaa heille mahdollisuuksia kehittää itseään sekä aktiiviseksi tietoyhteiskunnan toimijaksi että demokraattiseksi kansalaiseksi.
Erittäin tärkeänä he näkevät kirjastojen toiminnan sosiaalisessa mediassa. Ensinnäkin kirjastot voivat toimia paikkana, jossa sosiaaliseen mediaan ja sen aktiiviseen käyttöön annetaan opastusta ja tarjotaan välineitä, ja toiseksi kirjastojen tulee alkaa aktiivisesti tuottaa tietosisältöjä sosiaalisen median välineillä.
Kreikka ja länsimaisen kulttuurin tuho?
Kreikan julkinen hallinto ja sen toimijat ovat joutuneet ehkä suurimpien leikkausten kohteeksi. Kreikkalainen kirjastonhoitaja Afroditi Fragkou korostaa kirjastojen merkitystä kansalaisyhteiskunnan toimijana ja sosiaalisen verkoston ylläpitäjänä. Julkisen talouden jyrkkä pieneneminen on aiheuttanut sen, että Kreikassa puhutaan jo kirjastojen lakkauttamisista ja niiden toimintojen alasajosta. Kirjastot ja niiden asiakkaat ovat aktivoituneet ja alkaneet kampanjoida kirjastojensa puolesta.
Kreikkalaiset kirjastonhoitajat ovatkin avanneet kirjastojaan puolustavan ja niiden lakkauttamista vastustavan kampanjan ”Kirjasto on siellä … missä ikinä olet”, johon suomalainen kollega voi käydä esittämässä solidaarisuudenosoituksensa osoitteessa: http://goo.gl/TeKYN. Tässä vetoomuksessa vedotaan lopettamaan kirjastolaitoksen alasajo ja toimipisteiden lakkauttaminen. Lisäksi kreikkalaiset kantavat huolta siitä, että kirjastolaitoksen ylläpitoa ollaan siirtämässä pois päteviltä henkilöiltä epäpäteville. Heidän mielestään kirjastolaitosta tulee kehittää eurooppalaisessa yhteistyössä ja samalla vahvistaa kirjastojen yhteiskunnallista roolia.
Eteläisen Euroopan maiden kokemukset kirjastojen kohtelusta taloudellisen laman aikana ovat samankaltaiset. Kirjastojen määrärahoja ja niiden palveluita ajetaan alas, henkilökuntaa vähennetään ja osaamistasoa lasketaan. Taloudellisen laman aikana kirjastojen merkitys kasvaa: ne antavat kansalaisille yhteisen olohuoneen, pitävät heidän elämänhaluaan ja osaamistaan yllä sekä antavat mahdollisuuden aktiivisen ja vaikuttavan kansalaisuuden ylläpitoon. Ehkä kirjastot on juuri siksi lakkautettava valtioiden talouspolitiikan epäonnistuessa?
