Pieni kirjasto pystyy olemaan yhteisössään läsnä ihan eri tavalla kuin iso, joka kilpailee muiden tarjolla olevien ajanviettotapojen kanssa.
ERÄS saksalainen autovalmistaja ilmoitti helmikuun lopussa, että se aikoo luopua suurista automatisoiduista tuotantolinjoista ja siirtyä enemmän käsityönä tehtäviin räätälöityihin malleihin. Samanlaista kehitystä on ollut havaittavissa muuallakin. Ainakin asiakkaat, joilla on varaa ja vapautta valita, haluavat yhä yksilöllisempiä palveluita.
SAMA koskee myös kirjastojen asiakkaita. Julkiselta palvelulta ei ehkä ole totuttu vaatimaan samalla tavalla kuin vaikka autokaupalta. Kuitenkin asiakkaiden toiveet ovat hyvin erilaisia ja kirjastojen pitäisi vastata näihin toiveisiin pysyäkseen tarpeellisena ja käytettynä palveluna.
ISOILLA kaupunginkirjastoilla menee siinä mielessä hyvin, että niillä on koneisto ja isot tilat tarjota jo lähtökohtaisesti jokaiselle jotakin. Pienillä kunnankirjastoilla on kuitenkin verraton etu suuriin nähden.
PIENUUS on parhaimmillaan ketteryyttä. Pienessä kunnassa kirjaston asiakkaat ja henkilökunta sekoittuvat viimeistään lähikaupassa. Tämä tarkoittaa sitä, että palaute tulee niin sanotusti monikanavaisesti. Leivänpäällisiä valkatessa saattaa tulla keskustelleeksi hyvinkin pitkään siitä, mitä kirjastossa voisi olla. Palautetta tulee myös niiltä, jotka eivät välttämättä edes käy kirjastossa. Se vasta arvokasta onkin.
PIENILLÄ ei ole resursseja toteuttaa kaikkea, mutta jos niillä on pelisilmää, ne voivat toteuttaa juuri sitä, mitä tarvitaan. Pieni kirjasto pystyy olemaan yhteisössään läsnä ihan eri tavalla kuin iso, joka kilpailee muiden tarjolla olevien ajanviettotapojen kanssa. Kirjasto on usein huoltoaseman lisäksi pikkupaikkakunnan ainoa tila, mihin pääsee illalla sisälle.
SUURI osa Suomen kunnista on pieniä organisaatioita. Se johtaa siihen, että kunnan eri viranomaiset istuvat usein samoissa palavereissa. Parhaimmillaan tuloksena on jopa villejä yhteistyökuvioita, kun eri alojen tekijät miettivät yhdessä palveluiden järjestämistä.
PAHIMMILLAAN pikkukirjasto on automaateilla toimiva kylmäasema vailla asiakaskohtaamisia. Parhaimmillaan se on yhteisönsä kaikille avoin keskus, missä voi olla vaikka niitä automaatteja, jotta kirjasto on mahdollista pitää auki mahdollisimman laajalla aukioloajalla.
HALLITUS haluaa karsia kuntien velvoitteita. Jos kirjastopalveluita ei enää jatkossa ole pakko järjestää, ne karsiutuvat ensimmäisenä todennäköisesti pieniltä ja vähävaraisemmilta paikkakunnilta, joiden kirjastot ovat ehkä kaikkein eniten yhteisönsä ytimessä.
Kirjoittaja on Vantaan kaupunginkirjaston palveluesimies.
