Laura Rissanen miettii strategiaa, jolla kirjastot saadaan esiin seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Laura Rissasella on suuri haave: päästä matkalle Prinssi Edwardin saarelle Kanadaan. Siellä hän on lapsena mielikuvissaan seikkaillut jo lukuisia kertoja lukiessaan L. M. Montgomeryn Anna-teoksia.
”Haluaisin niin matkustaa, kun rajat vain aukeaisivat”, hän kertoo Helsingissä Oodi-kirjaston kahvilassa – juuri kun monet maat entisestään kiristävät matkustusrajoituksia vastikään havaitun omikronmuunnoksen säikäyttäminä. ”Vielä joskus minä sinne pääsen.”
Matka kirjojen sivuilta tutulle saarelle ei ole Rissasen ainoa unelma. Yksi toteutui vastikään. Kirjastoseuran puheenjohtajan pesti on tehtävä, josta hän haaveili ennen kuin tiesi sellaista olevan olemassakaan. Hän suostui mukaan siitäkin huolimatta, että työ Sivistystyönantajien johdossa, luottamustehtävä kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna Helsingissä ja kaksi kouluikäistä lasta kotona Töölössä pitävät kalenterin jo muutenkin täytenä.
”Olen opetellut aika tarkkaan sanomaan uusille tehtäville ei, sillä on pakko rajata, mihin aikaansa käyttää. Mutta tässä saa puolustaa suomalaista sivistystä!”
Medialukutaitoa lukemalla
Pyörämatkan päässä Rissasen lapsuudenkodista oli kolme kirjastoa. Hän haki lukemista jatkuvasti ja viihtyi hyvin myös lukusaleissa.
Rakkaus kirjoihin ja kirjastoihin on periytynyt myös Rissasen lapsille, erityisesti hänen vanhemmalle pojalleen. Kotona on käynyt pitkiä keskusteluja esimerkiksi siitä, miksi Wikipediaan ei voi välttämättä luottaa ja mistä tietoa kannattaa etsiä.
Omien lastensa kautta Rissanen on pohtinut paljon nuorten lukemista. Hän on tilanteesta huolissaan, mutta näkee kirjastot ja erityisesti niiden monipuoliset mahdollisuudet oleellisena osana ratkaisua. Hyvä esimerkki hänestä on Oodi, jossa kirjaston kanssa samojen seinien sisällä toimii nuorisotila. Se pitää kirjat lähellä nuoria.
”Medialukutaito ja mielikuvitus ovat valtavan tärkeitä asioita. Lukeminen avaa ovet niin moniin maailmoihin. Lukemisen kautta voi myös oppia asettumaan muiden ihmisten asemaan.”
Rissanen on esimerkiksi lukenut omien poikiensa kanssa Rick Riordanin Percy Jackson -kirjoja.
”Nyt he tuntevat antiikin Kreikan jumalat paremmin kuin olen itse koskaan tuntenut.”
Ratkottavaa riittää
Vaikuttamistyö on ollut Rissasen elämässä läsnä lähes aina. Jo asuessaan perheensä kanssa alakouluikäisenä Malesian Kuala Lumpurissa hän toimi oppilaskunnan sihteerinä.
”Aloitettuani yliopisto-opinnot ajattelin, että kun kerran opiskelee poliittista historiaa, sitä täytyy myös tehdä itse.”
Rissanen sanoo pitäneensä kuntapolitiikassa toistuvasti esillä kirjastojen ja niiden tarjoaman sivistyksen tärkeyttä. Hän huomauttaa, että viimeistään pandemian aikana kirjastojen rooli ihmisten arjessa tuli näkyväksi.
Ratkottavia ongelmia riittää silti niin tuoreen puheenjohtajan kuin kuntapoliitikonkin roolissa.
”Hyvinvointialueiden myötä kuntien tehtävät muuttuvat ja samaan aikaan ikäluokat pienenevät. On ylipäätään mietittävä palvelurakennetta”, hän toteaa. ”Millä tavalla kirjastot istuvat siihen? Mikä kirjaston rooli on? Miten rahaa riittää muuhun kuin soteen?”
Yksi tapa kasvattaa kirjastojen roolia voisi Rissasen mielestä olla se, että tiloja hyödynnettäisiin entistä enemmän esimerkiksi aikuisopiskelun ja jatkuvan oppimisen mahdollistajana. Lisäksi kirjastot voisivat auttaa tarjoamaan enemmän valinnaisuutta koululaisille siten, että vaikkapa kieliopetusta järjestettäisiin etänä kirjastoissa. Tämä parantaisi oppilaiden tasa-arvoa ja mahdollistaisi esimerkiksi laajemman kielivalikoiman kuin mitä maakuntien pienissä kouluissa pystytään tarjoamaan.
Kohti vaaleja
Rissasen puheenjohtajuuden alkuvaihetta värittävät vuoden 2023 eduskuntavaalit. Hänen mukaansa yksi ensimmäisistä tehtävistä on määritellä yhdessä uuden toiminnanjohtajan kanssa strategia, jolla vaaleja lähestytään.
”Tavoitteena on, että kaikkien puolueiden ohjelmissa luvataan turvata kirjastojen rahoitus.”
Lisäksi hän toivoo pääsevänsä vierailemaan eri puolilla Suomea tapaamassa kirjastoalan toimijoita ja tutustumassa kirjastojen erilaisiin toimintatapoihin. Myös yhteistyökuvioita voisi viritellä erilaisten sidosryhmien kanssa, kun yhteisiä tavoitteita on saatu määriteltyä.
Elämässä on oltava muutakin kuin töitä ja vaikuttamista. Kun Rissanen ei ole töissä, valtuustossa tai kirjastossa, hän viettää aikaa lastensa kanssa, käy uimassa ja lenkillä – ja kuten sanottua, matkustaisi, jos se olisi mahdollista.
Kirjojen avulla voi onneksi matkustella niin maailmassa kuin ajassakin. Samaa Rissanen suosittelee aivan kaikille ja erityisesti nuorille.
”Kannattaa lukea sellaista kirjallisuutta, joka sijoittuu jonnekin aivan muualle kuin kotikulmille. Juuri vähän aikaa sitten Meri Valkaman Sinun, Margotia lukiessani pääsin DDR:n aikaiseen Itä-Berliiniin.”
