Vuodesta 2021 ei jää kirjaston osalta paljoa kerrottavaa jälkipolville. Rajoitusten, peruutusten ja turvavälien kanssa vatkattiin. Teamsista tuli kirosana, työhyvinvointi muuttui pahoinvoinniksi. Maskit ja huurtuneet silmälasit olivat vuoden yleisin näky. Kädenvääntö aluehallintovirastojen, yleisötapahtumien järjestäjien ja itseoppineiden virologien välillä väsytti. Kollektiivinen kyllästyminen kaikkeen levisi yli valtakunnan.
Poikkeusolosuhteiden takia cityoriginellien, eli kylähullujen, määrä kirjastoissa kasvoi huolestuttavasti. Ensimmäistä kertaa urani aikana jopa pelkäsin asiakkaita. Osa kohtaamisista oli niin omituisia, että kyse oli todennäköisesti ilmiöstä nimeltä mystery shopping. Kohta siis tulee taas johtoportaalta sapiskaa huonosta palvelusta. Loppuvuodesta en enää jaksanut innostua ”kirjastoon ovat kaikki tervetulleita” -sloganista. Melkein kaikki ovat edelleen, mutta eivät missään tapauksessa kaikki.
Kirjastopäivät siirrettiin ensi vuoteen. Se oli järkevä ratkaisu, 2022 ei mitenkään voi olla tätä vuotta huonompi. Hämeenlinna, täältä tullaan!
Positiivisiakin juttuja tapahtui, ihme kyllä. Kirjastot havahtuivat omaan hiilijalanjälkeensä ja matka kohti hiilineutraalia jakamistaloutta alkoi. Kirjasto on taas edelläkävijä, ainahan se on. Kirjaston hiilijalanjälkeä ei kohta tosin ole enää ollenkaan, koska työvoimatoimistosta kerrottiin kirjastoammattien olevan kuolemassa äänikirjapalveluiden ja omatoimisuuden takia. Niin, taas. Kirjastotyön monimuotoisuus ei vieläkään ole tuttua edes työllistämisen ammattilaisille, vaikka sitä on kymmeniä vuosia jokaisessa tuutissa toitotettu. On välillä niin vaikea enää motivoida itseään tätä työtä tekemään, kun palaute on tällaista.
Uudet lasten- ja nuortenkirjat saivat runsaasti näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa aktiivisten kirjavinkkarien ja kirjailijoiden ansiosta. Enää ei lapsia ja nuoria kiusata pelkästään Viisikoilla ja Sinuhella. Kirjasto- ja someammattilaisen Henriika Tulivirran viraaliksi lähtenyt Kirjavinkkarin laulu kruunasi somemyllytyksen.
Kirjastoista tehtiin isolla rahalla ja voimalla kansanvallan foorumeita, mutta kokoontumisrajoitusten takia työ jäi vielä vaiheeseen. Valtakunnallinen e-kirjasto sai taas tuulta purjeisiinsa. Ehkä jo ensi vuonna tulee valmista.
Vaikka tästä vuodesta ei sankaritaruja kirjoiteta kuin korkeintaan meidän kirjastolaisten mielikuvituksessa, on tulevaisuuden usko kaikesta huolimatta kova. Patoutunut tapahtumien järjestämisen tarve on käsin kosketeltava, uudet lukemisen ja demokratian edistämisen ideat ovat muhineet aivoissa irti pääsemättä jo liki kaksi vuotta. Vuodesta 2022 on tulossa sellainen uudistus- ja kehitysideoiden toteuttamisen hirmumyrsky, että moista ei nähnyt Helle Kannilakaan.
Omalta kohdaltani olen varma, että tuleva vuosi on kulunutta parempi. Aion nimittäin hakea vuorotteluvapaata.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatralla.
