Etusivu> Kirjastolehti > Tilaa lainaksi

Tilaa lainaksi

Kirjasto saa uusia asiakkaita, kun lukusalit muuttuvat työhuoneiksi. Työelämän muutokset näkyvät julkisessa tilassa.

Keskittyneitä ilmeitä ja näppäimistön naputusta. Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Kirjasto 10:n pöydät täyttyvät itsenäisesti työskentelevistä nuorista aikuisista.

”Kirjastojen lukusalit muuttuvat työhuoneiksi. Opiskelusalimainen käyttö vähenee”, kirjaston osastonjohtaja Kari Lämsä kertoo.

Kirjasto 10 on malliesimerkki kirjastojen tilankäytön muutoksesta. Kirjastoissa on toki aina opiskeltu ja työskennelty, mutta työelämän sirpaloituminen ja uusi tietotekniikka ovat kasvattaneet toimistomaisen julkisen tilan tarvetta. Töitä tehdään projektiluontoisesti omalla läppärillä.

”Toimistot eivät ole enää huoneita käytävän varrella. Etätyön ja joustavan työn mahdollisuudet kasvavat”, kertoo yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie.
Hän on yksi Aalto-yliopiston CityWorkLife-tutkimusprojektin vetäjistä. Monivuotisen hankkeen tarkoituksena on ollut tutkia julkisia kaupunkitiloja työympäristönä.  Tutkimuksessa vertailtiin kolmen eri helsinkiläisen kirjaston ja yhden kahvilan soveltuvuutta työskentelyyn.

Laajan haastatteluaineiston perusteella tutkijat hahmottelivat erilaisia käyttäjätyyppejä.
”Joillekin kirjasto on välietappi asiakkaan tapaamisen ja toimistossa työskentelyn välillä. Toisille kirjasto on kokopäiväistä työskentelyä varten”, Lapintie sanoo.

Esimerkiksi aloitteleva start up -yrittäjä käyttää kirjastoa toimiston korvikkeena, eräänlaisena yrityshautomona. Toisaalta kuukausipalkkalaiset pistäytyvät kirjastossa, kun työpaikalla ei voi keskittyä.

CityWorkLife-projektista huolimatta varsinkin tilastointia ja kvantitatiivista tutkimusta on vähän. Kirjastojen työskentelytilojen määrästä ei ole valtakunnallista tilastoa. Selvittämättä on myös, pieneneekö tarve toimistomaiselle kirjastoympäristölle, kun siirrytään kaupungeista maaseudulle.

 

LAINASTOSTA TILASTOKSI

Käyttäjät kertovat arvostavansa kirjastossa keskeistä sijaintia, ilmaista ja laadukasta langatonta verkkoa ja rauhallista ympäristöä.

”Ihmiset ovat tyytyväisiä melko vähään”, Kari Lämsä kiteyttää.

Ehkä kirjastossa työskentelyn viehätys liittyy tunnelmaan.

Käsitteellä kolmas tila viitataan yhteisölliseen ja olohuonemaiseen ympäristöön, joka eroaa sekä työpaikasta että kodista.

”Vapaa-ajan toimintaan, seurusteluun ja rentoutumiseen liittyvät ominaispiireet saattavat houkutella työntekoon”, Lapintie arvelee.

Muilla ihmisillä on vaikutusta. CityWorkLife-tutkimuksen haastateltavilla ei ollut lähes lainkaan kontakteja ympärillä työskenteleviin ihmisiin. Sosiaalinen media ja tietotekniikka mahdollistavat työskentelyn ilman kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta tarve yhteiseen tilaan säilyy.

”Vaikka ihmiset työskentelevät yksin, he haluavat jakaa läsnäoloansa”, Kari Lämsä uskoo.

Mutta jos työskentelijät arvostavat ensisijaisesti kirjaston olohuonemaisuutta, voiko tilaa nimittää kirjastoksi lainkaan?

”Kirjastoa kutsuttiin aikaisemmin jopa lainastoksi. Nyt pitäisi edetä siitä eteenpäin. Valitettavasti tilasto on jo käytössä”, Kimmo Lapintie sanoo. Professorin mielestä kirjasto on kuitenkin niin tunnettu käsite, ettei siitä ainakaan vielä kannata luopua.

 

EI OSTOPAKKOA

Läppärikansa valloittaa myös kahvilat ja baarit. Lapintien mielestä kaupalliset tilat ja kirjastot eivät kilpaile toisiaan vastaan, sillä käyttäjäkunta on erilaista. Kirjastoihin hakeutuvat kulttuurialan freelancerit, yrittäjät ja tutkijat, mutta kahviloissa istuvat isojen yritysten työntekijät. Syynä saattaa olla raha.

”On tärkeää, että kirjasto on julkinen palvelu, joka ei edellytä taloudellista satsaamista. Kirjastoissa ei tarvitse pohtia, pitääkö ostaa uusi kuppi kahvia.”

Lapintien mukaan monien puoliyksityisten tilojen ongelma on, ettei kaupallista toimintaa ole suunniteltu ensisijaisesti työskentelytilan tarjoamiseen. Siksi kahviloissa noudatetaan julkilausumattomia sopimuksia siitä, kuinka usein asiakkaan täytyy ostaa yrityksen palveluita.

 

MUUTOS PELOTTAA

Painopisteen siirtyminen aineistokokoelmista tilan tarjoamiseen herättää kirjastoalalla myös muutosvastarintaa. Monesti pelot liittyvät aineiston supistumiseen.

”Kirjastoja suljetaan, kun ne eivät reagoi käytön tarpeen muutokseen”, Kari Lämsä sanoo. Hänestä menneisyyteen takertuminen on vaarallista.

Lainaajien ja työskentelijöiden erotteleminen ei ole Lämsästä mielekästä, sillä palveluita kulutetaan rinnakkain. Uudet tilalliset ratkaisut saattavat houkutella kirjastoihin uusia asiakkaita.

”Asiakasmäärät lisääntyvät, kun tilaa käytetään muuhunkin kuin kirjojen hakemiseen. Samalla lainamäärät kasvavat.”

Kirjasto 10:n taskukirjoista 70 prosenttia on samanaikaisesti lainassa. 25 prosenttia käyttäjistä lainaa aineistoa. Toisaalta työskentelytilan lisääminen on vaatinut aineiston rajua keskittämistä.

Kirjoista esillä on ainoastaan suositumpaa aineistoa, ja poistotyötä tehdään paljon.

Kimmo Lapintien mielestä aineistokokoelmia ja käyttötilaa ei kannata jakaa erillisiin laitoksiin.

”Tila, joka olisi vain vuokrattavissa tai varattavissa, ei välttämättä toimisi. Kirjaston tunnelmassa ja luonteessa on jotain arvokasta ja viihtyisää.”

 

LUOVIA RATKAISUJA

Kokoelmien pienenemisen lisäksi osa kirjastolaisista pelkää kustannuksia. Palvelumuotoilija Sanni Koffert kirjoittaa Kirjastoalan keskiössä -blogissa, että pelkästään työskentelytilojen sähköiset varausjärjestelmät vaativat kymmenien tuhansien eurojen alkuinvestointia.

Kari Lämsä kuitenkin uskoo, että jo kalusteiden uudelleen järjestämisellä pääsee alkuun. Hän käyttää esimerkkinä Kirjasto 10:n sermeillä rajattuja, toimistomaisia työskentelytiloja, joita voi varata netissä. Yhdysvaltalainen kirjastoseura American Library Association palkitsi vuonna 2012 Urban Officen vuoden ulkomaisena innovaationa.

”Ei innovaatio tarkoita, että pitäisi olla hirveästi teknologiaa, vilkkuvia valoja ja räiskettä. Voi vain miettiä pöydän ja tuolin uudella tavalla.”

Lämsä kannustaa kirjastoja kokeilemaan uusia tilaratkaisuja hiljalleen, jopa muutama neliömetri kerrallaan. Asiakkaat eivät halua suuria muutoksia yhtäkkiä. Tosin vanhoissa kirjastorakennuksissa uudistusten toteuttaminen voi olla vaikeaa.                        

”Arkkitehti on saattanut aikoinaan piirtää hyllyrivit, ja hyllyt on pultattu betoniin kiinni. Ilman isoja peruskorjauksia tilaa ei pääse muuttamaan. Nykyään mitään ei enää tehdä isoksi ja pysyväksi. Tilassa pitää olla mahdollisuus joustoon”, Lämsä sanoo.

Ketkä työskentelevät kirjastossa?

Kirjastojen käyttäjätyypit

  •  Tutkija tekee tutkimus- ja opetustyötä esimerkiksi yliopistolla
  •  Yrittäjä työskentelee tietotekniikan ja peliteollisuuden parissa 
  •  Taiteilija on 25–34-vuotias kulttuurialan freelancer tai yrittäjä
  • Kulkija työskentelee liike-elämässä ja käyttää kirjastoa kahden tapaamisen välillä esimerkiksi sähköpostien tarkistamiseen
  • Pakenija siirtyy kirjastoon, kun keskittyminen työpaikalla on vaikeaa

 Lähde: CityWorkLife-tutkimus