Etusivu> Kirjastolehti > Hiljaisuutta, kiitos!

Hiljaisuutta, kiitos!

SAAVUN taas kerran Kirjasto 10:een, Helsingin ydinkeskustan tärkeimpään ilmaiseen oleskelutilaan, kaikenikäisten nuorisotaloon. Yhteen nurkkaan on ängetty lasten leikkinurkkaus, vieressä on Lasipalatsista peruskorjauksen tieltä siirtynyt kaupunkiverstas mediatyöasemineen. Vastakkaisella seinustalla kuunnellaan musiikkia ja ahkeroidaan tietokoneiden ääressä. Välissä on pöytiä lukemista varten. Hiljaisuutta eniten tarvitseva tila on keskellä hälyisintä kulkureittiä.

SAAVUN taas kerran Kirjasto 10:een, Helsingin ydinkeskustan tärkeimpään ilmaiseen oleskelutilaan, kaikenikäisten nuorisotaloon.
Yhteen nurkkaan on ängetty lasten leikkinurkkaus, vieressä on Lasipalatsista peruskorjauksen tieltä siirtynyt kaupunkiverstas mediatyöasemineen. Vastakkaisella seinustalla kuunnellaan musiikkia ja ahkeroidaan tietokoneiden ääressä. Välissä on pöytiä lukemista varten. Hiljaisuutta eniten tarvitseva tila on keskellä hälyisintä kulkureittiä.

IHMISET puhuvat kännykkään ja seurustelevat keskenään. Tuolitkin ovat kiireisimpään aikaan kortilla. Löydän vessojen vierestä, kapealta punaiselta sohvalta paikan ja yritän keskittyä italian opintojeni tehtäviin. Kulman takana imettävä äiti hyssyttelee itkevää lastaan.

VIELÄ viime keväänä Kymppi muistutti kirjastoa. Kaupunkiverstaan paikalla oli rauhallinen lukutila. Istuin tuolloin tuvan perällä mukavassa nojatuolissa ja luin italian kielen erillisopintojen pääsykokeeseen. Pystyin keskittymään: siitä todisteena läpäisin kokeen. Kirjasto oli nykyiseen verrattuna kuin huopatossutehdas.

KESKUSTAKIRJASTON pitäisi valmistua kolmen vuoden päästä. Kestävätkö Kympin rahkeet sinne saakka? Kevään pääsykoeruuhkaa silmällä pitäen mietin, olisiko tiloihin mahdollista järjestää eristetty lukunurkkaus? Tai voisiko puhelut ja kovaäänisen puheen kieltää?

PYYNTÖ teille, arvoisat keskustakirjaston suunnittelijat: järjestäkää sinne tiloja, joissa saa hengailla, jutella ja viettää aikaansa. Mutta älkää unohtako hiljaisia tiloja. Niiden ei tarvitse olla lukusalimaisen ankaria pöytineen rivissä. Riittää, että niissä vallitsee luku- tai mietiskelyrauha, mitä nyt kukin sielussaan kaipaakaan. Kirjasto on vielä tänäkin päivänä kirkon lisäksi ainoa yleinen tila, josta pitää ja saa odottaa myös hiljaisuutta.