Etusivu> Kirjastolehti > Pienet teot vievät kohti tasa-arvoa

Pienet teot vievät kohti tasa-arvoa

Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa selvitettiin, miten moninaisuus näkyy kirjastossa ja miten kirjastot voisivat toimia entistä tasa-arvoisemmin. Tuloksena oli muun muassa uusia kylttejä ja sukupuolineutraalit vessat.

Kirjastojen kesken on eroja siinä, miten niissä on otettu huomioon tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

”Kauniainen on pieni kirjasto, jossa on paljon pitkäaikaisia työntekijöitä. Alun perin tiesimme asiasta vain vähän. Henkilökunta lähti kuitenkin projektiin innokkaasti mukaan”, kertoo Maria Grundvall Kauniaisten kirjastosta.

Helsingin Oodissa työskentelevä Samu Eeve puolestaan kertoo yhdenvertaisuustyön olleen Oodin arkea alusta asti.

”Jo ennen kirjaston avaamista Oodille laadittiin turvallisemman tilan periaatteet.”

Tasa-arvoa tutkineessa projektissa mukana ollut konsultti Naomi Wuori Ekvalitalta ajattelee, että kirjastot ovat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön kannalta ainutlaatuisia.

”Kirjasto on kaikille avoin, ja kohderyhmänä on koko väestö. Kirjasto täyttää valtavan määrän tarpeita, mutta siihen kohdistuu myös todella paljon eri toiveita ja vaatimuksia”, Wuori sanoo.

Kirjaston avoimuus ei kuitenkaan ole niin itsestään selvää kuin ensiksi voisi ajatella.

”Kirjasto tarjoaa teoriassa palveluja kaikille, mutta se ei merkitse sitä, että kaikilla käytännössä olisi samat edellytykset osallistua tai kokea itsensä tervetulleiksi.”

Projektin aikana Wuori huomasi, että kirjastoissa on jo asiantuntemusta yhdenvertaisuudesta. Asiakkailla puolestaan on vaihtelevia näkökulmia aiheeseen.

”Kirjastojen tekemä tasa-arvotyö voi kohdata vastustusta asiakkaiden taholta. Asiakkaat saattavat kritisoida esimerkiksi pride-viikkojen ja sateenkaarikirjallisuuden näkyvyyttä kirjastoissa. Laajaan asiakaskuntaan mahtuu erilaisia näkemyksiä.”

Uusi näkökulma

Helmet-kirjastot tekivät projektin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön erikoistuneen konsulttiyritys Ekvalitan kanssa.

Ekvalitan Naomi Wuori kokee hyödyllisenä sen, että selvityksessä oli mukana sekä alan toimijoita että ulkopuolisia.

”Ulkopuolisen on helpompi kyseenalaistaa ja esittää kysymyksiä asioista, jotka kirjaston henkilökunnan mielestä ovat itsestäänselvyyksiä.”

Tietoa kerättiin aineistokartoituksella, asiakaskyselyllä, tilojen kiertämisellä eli normisuunnistuksilla ja henkilökunnan haastatteluilla.

Esimerkiksi kirjallisuuden sisältöihin paneuduttiin syvemmin kuin mitä kirjastoarjessa tulee tehtyä.

”Kysyntää ja lainalukuja käytetään perusteina hankintapäätöksille, mutta aineiston valinta on lopulta aina myös poliittista”, Maria Grundvall sanoo.

Suunnistusta tilassa

Projektin aikana kuljettiin kirjastoissa ja mietittiin, onnistuvatko tilat luomaan kaikille asiakkaille tervetulleen ja turvallisen tunteen.

Kauniaisissa suurin osa henkilökunnasta osallistui normisuunnistukseen ja näki tutun kirjaston uusin silmin.

”Kierroksella silmiin osui esimerkiksi ikivanhoja julisteita, jotka olivat heteronormatiivisia tai joissa esiintyi ainoastaan valkoihoisia ihmisiä. Wc-tilat olivat joko miehille tai naisille ja ainoa lastenhoitopöytä sijaitsi naisten vessassa”, Grundvall kertoo.

”Kierroksen jälkeen tilasimme uudet kyltit ja nyt meillä on sukupuolineutraali vessa.”

Empatia mielessä

Projektissa selvitettiin sekä asiakkaiden että henkilökunnan näkemyksiä kirjastosta turvallisena tilana.

”Tuloksissa ilmeni, että henkilökunta pitää kirjastoa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden keitaana. Asiakaskyselyssä noin 40 prosenttia asiakkaista ei kuitenkaan kokenut, että kirjasto olisi yksiselitteisen turvallinen tila kaikille sukupuolesta riippumatta. Asiakaskokemus ei välttämättä aina ole sellainen, jota henkilökunta ajattelee toteuttavansa”, Samu Eeve sanoo.

Jos turvallisemman tilan käsite tuntuu abstraktilta, sitä kannattaa pohtia myös empatian kautta, Maria Grundvall pohtii.

”On tärkeää huomata, että käsitteiden takana on ihmisiä. Kukaan ei halua itse kokea oloaan turvattomaksi, eikä muillekaan haluta tuottaa sellaista oloa.”

Puhetta kahvipöydässä

Asioita voi alkaa edistää myös vähän kerrallaan.

”Kauniaisten kirjastossa syntyi teemasta hyvää keskustelua henkilökunnan kesken. Aina ei uusia asioita tarvitse käydä oppimassa seminaareissa vaan voi aloittaa kahvipöytäkeskustelusta”, Grundvall sanoo.

Yhdenvertaisuustyö voi tuntua korkealentoiselta. Lopulta kyse on kuitenkin hyvin arkisista asioista, Samu Eeve muistuttaa.

“Opimme, että asiakkaat haluavat parannuksia konkreettisiin asioihin, kuten esimerkiksi erilaisten näkökulmien tuomista esiin kirjanäyttelyissä.”

Projektin tuloksia käsittelevä raportti ”Tasa-arvoisemman kirjaston puolesta:

haasteita ja mahdollisuuksia sukupuolten tasa-arvon edistämisessä” julkaistaan kesällä 2022 aihetta käsittelevän seminaarin yhteydessä.