Etusivu> Kirjastolehti > Ovatko ovet avoimet?

Ovatko ovet avoimet?

Millä perusteilla kirjastot päättävät, kuka pääsee ääneen kirjastossa? Käytännöt vaihtelevat.

Kirjastot on perinteisesti mielletty sananvapauden kehdoiksi, jossa kaikki mielipiteet sallitaan ja jonne kaikki ovat tervetulleita. Mutta käytännössähän näin ei ole koskaan ollut. Kirjastot ovat aina tehneet valintoja muun muassa hankittavien teosten suhteen: mitä tilataan ja kuinka paljon. Eivätkä päätösten perustelut aina ole sananvapauden kannalta aukottomat.
Esimerkiksi Susan Ruususen teos Pääministerin morsian torjuttiin kirjastoissa aluksi ”laadullisesti kehnona” eikä Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta Lännestä -teosta ei nähty tarpeelliseksi tilata. Suuren kysynnän vuoksi molempia lopulta hankittiin.

Tammikuussa 2013 Jyväskylän kirjastossa tapahtui puukotus. Kolme uusnatsijärjestön jäsentä pyrki Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen, mutta tilaisuuden järjestäjät estivät sen salin ollessa jo täynnä. Tämän seurauksena alkoi nujakointi ja yhtä järjestäjää viillettiin teräaseella.

Sittemmin keskustelua ovat herättäneet joissain kirjastoissa kiertänyt ja joissain torpattu Charlie Hedbo -näyttely, sateenkaarihyllyt ja Aito avioliitto -kansalaisaloitteen näkyvä nimenkeräyspiste Oulussa. Onko näillä ”kohuilla” ollut vaikutusta kirjastojen käytäntöihin?

 

MITÄ OPITTIIN JYVÄSKYLÄSSÄ?

Jyväskylän kaupunginkirjaston osastosihteeri Lea Hassinen puhui maakuntakirjastokokouksessa lokakuussa aiheesta: Uhka muuttui todeksi – mitä opittiin?
Lea Hassinen, ottaisiko kirjasto yhä tiloihinsa vastaavan tapahtuman?
”Kyllä ottaisimme. Emme halua rajoittaa sananvapautta”, Hassinen vastaa.
”Jos joku järjestö esimerkiksi haluaa tulla tänne pitämään tilaisuutta, heidän pitää tehdä riskikartoitus poliisin kautta. Kun nämä asiat ovat kunnossa, voi tulla.”

Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuden järjestäjät olivat informoineet poliisia mahdollisista uhkatekijöistä, mutta poliisi ei ottanut sitä vakavasti. Sen jälkeen suhtautuminen on muuttunut: nyt tiedetään, että edes kirjasto ei ole pyhä ja väkivallalta suojassa.

Hassinen kertoo, että tapahtuneen jälkeen kirjastossa alettiin suhtautua turva-asioihin vakavammin kuin ennen. ”Turvarannekkeita ei enää pidetä leluina. Opimme, että kaikkeen pitää varautua.”

Päästäisittekö uusnatsit kirjastoon pitämään yleisötilaisuutta?
”Ei varmaankaan, sitä ei tarvitse edes miettiä.”

Onko ohjeistusta siitä, missä kulkee raja vihapuheessa ja sananvapaudessa?
”Ei ole. Kirjastonjohtaja tekee päätöksen.”  

Kysykäämme siis asiasta vielä kirjastotoimenjohtaja Hanna Martikaiselta: saisivatko uusnatsit tulla kirjastoon pitämään tilaisuutta?

”Voisimme järjestää tapahtuman, jossa uusnatsit ovat edustettuina, jos tilaisuudessa olisi edustettuna olisi myös muita näkemyksiä”, Martikainen vastaa.

”Kirjaston tiloja voi myös vuokrata omiin tapahtumiin. Tällainen ulkopuolinen tapahtuma meillä oli käynnissä silloin kun kuuluisa kirjastopuukotus tapahtui. Vuokrakäytölle emme aseta muita rajoja, kuin että tapahtuman on oltava laillinen.”

 

”PÖYTÄ ON YHÄ KÄYTÖSSÄ”

Kansalaisaloitteita on monissa kirjastoissa, mutta Oulussa kohahdutti erityisesti aloitteen aihe (vastustettiin tasa-arvoista avioliittolakia) ja sen näkyvyys. Muuttuiko Oulussa mikään?

”Kansalaisaloite- ja kuntalaisadressipöytä on yhä käytettävissä”, kirjaston johtaja Jouni Pääkkölä kertoo.

Pääkkölä myöntää, että hän osasi odottaa reaktioita. Tarkastettuaan oikeusministeriön sivulta, että kyseessä on hyväksytty kansalaisaloite, sen esillä pito oli perusteltavissa Yleisten kirjastojen neuvoston lausunnolla ja ohjeistuksella.

”Ilmoitin keräyksen toimijoille alkuvaiheessa, että kirjaston pöytään ei saa liimata mainoksia ja ne poistettiin. Ohjeistin, että kukaan ei saa johdattaa asiakkaita osallistumaan, vaan keräys on omatoiminen.”

”Muutamat asiakkaat ottivat yhteyttä ja pyysivät poistamaan keräyksen. Kirjasto vastasi noudattavansa YKN:n ohjeita. Somen kautta asia levisi valtakunnalliseksi ja yhteydenotot lisääntyivät. Palautetta tuli sekä vastustajilta että kannattajilta”, Pääkkölä muistelee.

Onko teillä ohjesääntöä siitä, kuka kirjastoon saa tulla?

”Oulun kaupunginkirjaston palvelulupauksessa mainitaan: kaikilla on yhtäläinen oikeus kirjastoon ja sen palveluihin.”

Päästäisittekö esimerkiksi uusnatsijärjestön pitämään keskustelutilaisuutta kirjaston tiloihin?

”Jos ohjelman sisältö perustuisi suvaitsemattomuuteen, niin se ei sovi kirjaston käyttösääntöihin eikä arvomaailmaan. Ohjelman sisältö ratkaisee aina.”

 

Kirjastot ja etiikka-kysely

Lähetimme kyselyn kaikkiin Suomen kirjastoihin. Vastauksia tuli yhteensä 139 eri puolilta Suomea.

Onko kirjastossa järjestetty poliittisia tilaisuuksia tai jollakin tavalla poliittisiksi luonnehdittavia näyttelyitä ja/tai kansalaisaloitteita?
54 % vastasi kyllä. Eniten oli järjestetty paneelikeskusteluja ja vaalitenttejä vaalien alla. Lisäksi oli kansalaisaloitteita ja jonkin aatteellisen järjestön pitämiä tilaisuuksia.

Onko niistä seurannut keskustelua?
28 prosenttia vastanneista kertoi kirjaston saaneen palautetta tapahtumasta. Yleisin palaute oli kysymys: miksi kirjastossa järjestetään tällaista?

”Asiakkaat ja osin henkilökunta on kyseenalaistanut muutamat tapahtumat, esim. keväällä järjestetyn vaalitilaisuuden, jossa vierailivat Halla-aho ja ruotsidemokraattien edustaja. Tällöin kirjastossa järjestettiin myös pienimuotoinen mielenosoitus tilaisuutta vastaan (asiakkaat). Tämän jälkeen ohjeistusta tarkennettiin.”

”Tasa-arvoisen avioliittolain “mainos” oli kuulemma liian näkyvä.”

”Kansalaisaloitetta pidettiin kirjaston tasapuolisuuden vastaisena. Kansalaisaloitteet edustivat asiakkaan mielestä poliittista ääri-ilmiötä.”

”Sukupuolivähemmistöihin liittyvät jutut somessa kuohuttavat lähinnä yli 400 km päässä asuvien ei-asiakkaiden mieltä. ”

”Elävä kirjasto sai paljon positiivista palautetta. Eräs asiakas, joka oli tiukka kristitty, rynnisti “elävien kirjojen” luokse Raamattu kourassa, mutta tuli takaisin ihmetellen, kuinka mukavaa oli ollut jutella homon ja islamistin kanssa. Lopuksi hän vielä kertoi, että oli ymmärtänyt nyt, että jokainen on yksilöllinen. ”

Miten kansalaisaloitteet näkyvät kirjastossanne?
Käytännöt kansalaisaloitteiden näkyvyydestä vaihtelevat. Noin puolet vastanneista kertoi niiden olevan näkyvästi esillä, toinen puoli vastasi, etteivät näy mitenkään. Joihinkin kirjastoihin kansalaisaloitteita ei oteta lainkaan.

Onko kirjastollanne ohjesääntöä poliittiseksi luonnehdittavista tilaisuuksista, näyttelyistä tai kansalaisaloitteista?
70 prosenttia vastasi, ettei kirjastolla ole ohjesääntöä poliittiseksi luonnehdittavista tilaisuuksista, näyttelyistä tai kansalaisaloitteista.

Niillä kirjastoilla joilla oli ohjesääntö, se oli yleensä sanallinen, ”yleisessä tiedossa”. Säännöt koskivat yleisimmin puolueiden tasapuolista näkyvyyttä ennen vaaleja – ja tasapuolisuutta muutenkin.

”Pyrimme olemaan tasapuolisia. Mahdollisimman laaja edustus, tai vähintään vastakkaiset osapuolet.”

”Pääkirjastossa tuntuu olevan selvästi enemmän ns. vasemman laidan tapahtumia ja aloitteita kuin muiden poliittisten tahojen. Tämä on mielestäni epäsuhta, kirjaston tulisi olla puolueeton ja neutraali.”

”Kaupunginhallitus on tehnyt päätöksen, että kaupungin toimipisteet eivät saa toimia kansalaisaloitteiden keräyspisteinä.”

”Joensuun seutukirjastossa esillä olevien nimienkeruuadressien tulee täyttää seuraavat vaatimukset: sen on oltava asiallinen ja hyvien tapojen mukainen, se voi koskea julkisia palveluita, lainsäädäntöä tai muita kansalaisen elämään suoraan vaikuttavia asioita, se tulee suunnata jollekin toimijalle, jolla on valta päättää siinä esitetystä asiasta. Uskonnolliseen vakaumukseen liittyviä, puoluepoliittisia tai henkilökohtaisia asioita koskevia adresseja ei kirjastossa saa kerätä. ”

”Ei minkään luottamuselimen vahvistamaa “ohjesääntöä”, vaan kirjastotoimenjohtajan allekirjoittama ohje, joka annetaan järjestäjälle tai kerrotaan suullisesti siinä olevat asiat. Ohjeen laadinnassa on käytetty YKN:n kansalaisaloiteohjetta ja kaupungin lakimieheltä on saatu ohjeet kuntalaisaloite-osuutta koskien.”

Onko kirjastonne kieltäytynyt joidenkin kansalaisaloitteiden/näyttelyiden/tilaisuuksien järjestämisestä kirjastossa?
20 % vastasi, että kirjasto on kieltäytynyt kansalaisaloitteiden/näyttelyiden/tilaisuuksien järjestämisestä kirjastossa. Yleisin syy kieltäytymiseen oli tasapuolisuuden periaate tai se, että tilat olivat jo varatut.

”Kirjastomme on myös julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi eli emme järjestä tilaisuuksia/kansalaisaloitteita tms. jotka eivät täytä yhdenvertaisuuden vaatimusta. ”

”Tilaisuus on ollut liian asenteellinen. ”

”Ei ole kieltäydytty tilaisuuksien järjestämisestä, mutta kun esimerkiksi keskustalainen Suomenmaa-lehti lähetettiin ilmaistilauksena Turun alueen lähikirjastoihin, moni kirjasto kieltäytyi laittamasta sitä esille, vaikka samaan aikaan kirjastoissa on kuitenkin vasemmistolaisten ilmaiseksi tulevia julkaisuja (Libero yms) esillä. ”

”Yksittäisten puolueiden tilaisuuksia avoimissa tiloissa on kieltäydytty. Koska on sopimus, että ei, eivätkä asiakkaat eivät pidä niistä tapahtumista muutenkaan kirjastossa.”

”Joitakin näyttelyitä ei ole otettu, jos niissä on ollut väkivaltaiseksi tulkittavia sävyjä tai ovat olleet taiteellisesti huonoja. ”

”Jos väkivaltaan, rasismiin tms. yllyttävä taho haluaisi järjestää kirjastossa tilaisuuden, en antaisi lupaa.”

”Lautakunnan mielestä yleisötilaisuus täytti rikoslaissa olevan kiihotuksen kansanryhmää vastaan olevan tunnusmerkistön.”

”Minä olen Charlie -näyttely otettiin Kallion kirjastoon, koska tilan omistaa Helsingin kaupunki. Sen sijaan Arabianrannan kirjastosta ja Kirjasto 10:stä näyttely poistettiin, koska kiinteistön omistajat vastustivat sitä. Kirjastot (Helsingin kaupunginkirjasto) olisivat sen sijaan halunneet esittää näyttelyn tiloissaan.”

”Kirjaston tiloissa pitäisi kaikille tahoilla olla yhtäläinen oikeus edustaa, joten ei voi suosia vain yhtä tahoa, niinpä ei järjestetä tilaisuuksia ollenkaan. Vaalien alla kirjastomme ei tuo esille minkään puolueen lehtiä, koska kaikki puolueet eivät ole omaansa lähettäneet. ”