Etusivu> Kirjastolehti > Kurpitsaa, raparperia, tomaattia – Kirjastopuutarha kasvattaa yhteisöllisyyttä Vantaalla

Kurpitsaa, raparperia, tomaattia – Kirjastopuutarha kasvattaa yhteisöllisyyttä Vantaalla

Kirjastopuutarhan tavoitteena on yhdistää lukutoukat ja viherpeukalot.

”Valaiskoon Tähtiklaani polkusi!” Mietelause pilkahtaa yrttimaan kätköistä Tikkurilan kirjaston pihamaalla. Soturikissat-kirjasarjan faneilla on alueella oma viljelylaatikkonsa, jonne on istutettu fantasiakissojen parantavia yrttejä, kuten minttua, persiljaa, ruohosipulia ja basilikaa.

Soturikissa-fanien ohella Tikkurilan kirjastopuutarhassa omia viljelyksiään hoitavat Tikkurilan Martat ja seurakunta sekä Kiipulan ammattiopiston puutarha-alan opiskelijat. Muutamasta viljelylaatikosta vastaa kirjaston henkilökunta. Heidän ansiostaan kirjaston edessä oleva julkinen tila on saatu hyötykäyttöön, tuottamaan iloa silmälle ja satoa vatsalle.

Tikkurilan kirjastopuutarha sai alkunsa vuonna 2017, kun uutena kirjastonhoitajana aloittanut Heidi Kuutti katsoi toimipisteensä ympäristöä tuorein silmin. Hän mietti, miten kirjaston edustalla pitkään tyhjänä olleita vesialtaita voisi hyödyntää, ja päätyi ehdottamaan esimiehelle kirjaston ja asiakkaiden yhteistä laatikkoviljelyä. Ehdotus toteutui keväällä 2018, ja siitä lähtien betonialtaiden ympärille luodut viljelypalstat ovat olleet vapaaehtoisten puutarhureiden ahkerassa käytössä.

”Kirjastopuutarha on kaikkien ulottuvilla ja tarjoaa mahdollisuuden kokeilla viljelyä ilman aiempaa osaamista”, Heidi Kuutti kertoo.

Yhteisöllinen kasvimaa ei myöskään sitouta osallistujia liikaa, sillä viljelytehtäviä voi jakaa.

Taimien jakamista

Kirjastopuutarhan perustaminen vaatii varsin vähän vaivaa ja rahaa. Tikkurilassa muutaman sadan euron aloitusbudjetilla hankittiin viljelylaatikot, puutarhavälineitä ja multaa. Sen jälkeen kirjaston vuosittainen satsaus on ollut keskimäärin 50 euroa, jolla täydennetään välineistöä ja huolehditaan kirjaston omista viljelyksistä. Kirjaston asiakkaiden joukosta löytyneet osallistujat huolehtivat omien palstojensa siementen, taimien ja lisämultien hankinnasta.

Tikkurilan Marttojen aktiivijäsen Eeva Björklund innostui heti mukaan kirjastopuutarhaan, sillä kirjasto on Martoille tuttu toimintaympäristö. Aiemmin vain kukkien kasvattamista harrastanut Björklund on oppinut paljon uutta yhteisöllisessä puutarhassa.

”Olemme saaneet hyvää satoa esimerkiksi raparperista ja tomaatista. Viljelemme myös kurpitsaa, joka on tällä hetkellä Marttojen vuoden kasvi”, Björklund sanoo.

Palstojen kastelu hoituu vuorotellen kasteluringissä, jossa mukana on myös Tikkurilan seurakunnan palstaa hoitava Ritva Niemi-Ronkainen. Facebookin suljetussa ryhmässä kirjastopuutarhalaiset jakavat kasteluvuorot, tiedottavat palstan kuulumisista ja julkaisevat kuvia kasveista. Keväällä järjestetään istutustalkoot ja syksyllä sadonkorjuujuhlat.

Niemi-Ronkainen on intohimoinen viherpeukalo, jonka kotipiha pursuaa erilaisia kasveja. Hän löysi kirjastopuutarhasta oivallisen jatkeen puutarhavietilleen. Seurakunnan mansikantaimista on riittänyt jaettavaksi myös muiden viljelijöiden palstoille.

Ritva Niemi-Ronkainen on kotoisin Ivalosta, jossa hän jo lapsena odotti hartaasti aurinkoa ja uutta viljelykautta koko pitkän Lapin talven. Vantaalla kasvukausi on onneksi pidempi.

”Puutarhanhoidossa kaikki ei aina onnistu, mutta silti kasvien eteen nähty vaiva palkitsee”, Niemi-Ronkainen sanoo.

Ekologinen elämäntapa

Kirjastopuutarhat ovat ajankohtainen ilmiö, jossa yhdistyvät ekologisuuden ja yhteisöllisyyden trendit. Nokialla työskentelevä kirjastonhoitaja Emma Karimaa on aiemmalta ammatiltaan hortonomi, ja hän tutki yleisten kirjastojen puutarhoja informaatiotutkimuksen gradussaan vuonna 2015. Tuolloin Suomessa toimi laatikko- tai kassiviljelyn muodossa kuusi kirjastopuutarhaa Vantaalla, Helsingissä, Espoossa, Hangossa ja Joensuussa.

Ympäristötietoisuus, viihtyisyys ja ajan henkeen vastaaminen nousivat kirjastopuutarhojen perustamisen motiiveiksi Karimaan tutkimuksessa. Puutarhojen toivottiin lisäävän kirjastojen näkyvyyttä ja alueen yhteisöllisyyttä. Kasvien toivottiin myös houkuttelevan lapsia irti tietokoneen ääreltä.

Kansainvälisesti ilmiö on osa Green Library -liikettä, jossa kirjastojen rooli linkittyy kestävään kehitykseen. Yhdysvalloista leviävässä learning garden -ajattelussa puutarhat koetaan oppimisen paikkoina. Kasvien avulla voi opiskella vaikkapa fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa ja historiaa. Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on lisännyt puutarhojen merkitystä myös omavaraisuuden toteuttajana. Usein nykyihmisille oman ruoan tuottaminen on aivan outo ilmiö.

”Kirjastolla on tärkeä rooli tiedon välittäjänä. Myös maatiaislajikkeiden siementen kerääminen siemenkirjastoihin on hyvä tapa säilyttää monimuotoisuutta”, Emma Karimaa kertoo.

Ei ilkivaltaa

Kirjastopuutarhat eivät juurikaan ole kokeneet ilkivaltaa, vaikka ne sijaitsevat avoimella paikalla. Myönteisistä kokemuksista huolimatta aiempien suomalaisten kirjastopuutarhojen toiminta on tällä hetkellä hiipunut. Hangon kirjastossa on talvipuutarha, mutta sen hoidosta vastaavat ammattilaiset. Mustasaaren kirjastossa toimii siemenkirjasto, jossa on lainattavana noin kuudenkymmenen kasvin siemeniä.

Tänä kesänä Tikkurilan kirjastopuutarhassa kokeiltiin hyönteishotellia ja perhosbaaria, koska huoli pölyttäjien kadosta on yleinen. Hyönteishotelli keräsi hyvän joukon ötököitä, jotka kiinnostivat etenkin kirjaston lapsiasiakkaita.

”Joka kerta, kun käyn tekemässä jotain viljelmällä, ohikulkijoita pysähtyy paikalle juttelemaan kasveista. Olemme saaneet puutarhasta valtavasti hyvää palautetta”, Heidi Kuutti sanoo.

Emma Karimaan Kestävä kirjasto -blogi

https://kestavakirjasto.wordpress.com/