Osaamisen uudistaminen ja osaamistarpeiden muuttuminen edellyttävät kirjastoalan koulutuksen sisältöjen ja niiden hyödyllisyyden arvioimista koulutusmarkkinoilla.
Uusi julkisjohtaminen vaikuttaa kirjastoalaan ja sen koulutukseen myös Suomessa. Suuri muutos tapahtui 1990-luvulla, jolloin korkeakoulujärjestelmäämme alettiin uudistaa. Suomen liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1995 Suomi pääsi mukaan myös kansainväliseen korkeakoululaitoksen uudistamistyöhön osana eurooppalaista Bolognan prosessia.
Bolognan prosessin tavoitteena on synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue lisäten eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa. Eurooppalaiseen korkeakoululaitokseen on kuulunut arviointi. Suomalaisen korkeakoululaitoksen laadunarviointi alkoi vuonna 2005. Parhaillaan on käynnistymässä korkeakoulujen arvioinnin toinen kierros ja sopiminen tähän liittyvistä menettelytavoista.
Uusia haasteita
Samaan aikaan kirjastojen toimintaympäristö on muuttunut. Kirjastossa työskentelevien osaamistaso on kohonnut ja vaatimukset monipuolisesta osaamisesta ovat kasvaneet. Tähän suurimpana syynä on ollut tieto- ja viestintätekniikan tulo mukaan kirjastojen palveluiden tuottamiseen. Kirjastot ovat joutuneet kilpailuasemaan sekä osaajista että palveluista.
Uusi tilanne vaikuttaa myös opiskelijoihin: Suomeen on selkeästi syntyneet opetusmarkkinat, joilta opiskelijan on osattava hankkia itselleen sopiva koulutus tulevaisuuden työmarkkinoille. Eivätkä haasteet tähän lopu: Suomen ikääntyvä väestörakenne saattaa aiheuttaa seuraavan parinkymmenen vuoden aikana jopa paniikkireaktioita koulutuspolitiikassa ja työmarkkinoilla.
Kirjastojen koulutusrakenteesta ja kirjastonjohtajan kelpoisuudesta säädetään yleisten kirjastojen osalta kirjastoasetuksella. Myös Varastokirjaston ja Näkövammaisten kirjaston kirjastonjohtajan kelpoisuudesta säädetään asetuksella. Muilta osin henkilöstön kelpoisuudesta säädetään emo-organisaatioiden johtosäännöissä.
Harkintavaltaa ei käytetä
Käytännössä kirjastoilla on laaja harkintavalta siinä, minkälaista osaamista tarvitaan rekrytoitaessa. Tämä koskee myös yleisiä kirjastoja koulutusrakennetta koskevien määräosuuksien puitteissa. Laajasta harkintavallasta huolimatta näyttää siltä, että suuri osa kirjastoista rekrytoi uusia osaajia perinteisillä kirjastoalan vaatimuksilla.
Tämä viestittää ainakin osittain sitä, että rekrytointiprosessia ei riittävästi nähdä panostuksena tulevaisuuteen. Alan ydinsisältöjen osaaminen ja myös niiden riittävä koulutustarjonta ovat edelleen tarpeen, mutta niiden rinnalle tarvitaan enemmän kirjastojen muuttuvan toimintaympäristön edellyttämää monipuolista osaamista. Myös työelämätaitojen osuutta koulutuksessa pitää kasvattaa. Viime aikoina keskustelua on syntynyt mm. johtamisen, markkinoinnin, viestinnän, tuotteistamisen, sosiaalisten ja kulttuuristen taitojen tarpeista. Toisaalta keskustelua on myös herättänyt huoli siitä, onko alan ydinosaamisen sisältöjen koulutustarjonta riittävää esimerkiksi yliopistokoulutuksessa.
Ongelmana ”villi” koulutus
Kirjastoalan koulutusta ei ole kokonaisuudessaan systemaattisesti arvioitu ja käytössä ei myöskään ole riittävän kattavaa tietoa siitä, miten alan koulutus vastaa kirjastojen tarpeita. Korkeakoulutuksessa on tapahtunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana suuria muutoksia alkaen ammattikorkeakoulujen perustamisesta. Ammattikorkeakoulujen kirjastoalan koulutusta on pidetty yleisesti onnistuneena. Hämmentävää on kuitenkin havaita, etteivät toimintaympäristön muutokset ja uudet koulutussisällöt ole paljoakaan vaikuttaneet kirjastotyön organisointiin, tehtäväkuvauksiin ja henkilöstörakenteeseen. Jo pelkästään tehtävänimekkeet ilmentävät mennyttä aikaa.
Kirjastoalan koulutusta tarjotaan kaikilla peruskoulutuksen jälkeisillä koulutusasteilla, mikä on hyvä asia. Ongelmana sen sijaan on eriasteinen ”villi” koulutus, jonka sisällöistä ja tasosta on vaikea saada selvyyttä. Täydentävää kirjastoalan koulutusta on annettu eri yhteyksissä viittaamalla sen antamaan kelpoisuuteen, vaikka kelpoisuussäädös koskee vain kirjastojohtajia.
Arviointia tarvitaan
Kirjastoissa on lisäksi haasteena henkilöstö- ja koulutusrakenteen painottuminen suorittavaan portaaseen vaikka muutosta onkin. Esimerkiksi Tanskassa on yleisissä kirjastoissa selkeästi enemmän korkeakoulutettua henkilöstä, mikä myös parantaa kirjastopalvelujen kehittämisen edellytyksiä. Kirjastojen tulee hyödyntää huomattavasti enemmän itsepalvelua ja prosessien selkeyttämistä, jolloin vapautuu henkilöstövoimavaroja kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseen.
Osaamisen uudistaminen ja osaamistarpeiden muuttuminen edellyttävät kirjastoalan koulutuksen sisältöjen ja niiden hyödyllisyyden arvioimista koulutusmarkkinoilla. Valitettavasti kirjastojen ja kirjastoalan koulutusjärjestäjien vuoropuhelu on jäänyt satunnaiseksi, jolloin on vaarana, ettemme tunnista yhteisiä tavoitteita. Alan toimijoiden tulee aktivoitua, jotta koulutus ja työelämän nopeasti muuttuvat tarpeet saadaan kohtaamaan. Suurin tarve on kehittää sellaista osaamista, joka aktiivisesti vie alaa kohti tulevaisuutta asiakkaiden tarpeita ennakoiden.
Jarmo Saarti on Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja ja Hannu Sulin opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos.
