Etusivu> Kirjastolehti > Kolumni: Kirjaston maksuja perittäessä pitäisi käyttää järkeä

Kolumni: Kirjaston maksuja perittäessä pitäisi käyttää järkeä

Myöhästymismaksujen poistaminen puhuttaa kirjastoalaa. Mikäs siinä, puhuminen kannattaa aina. Ajatus on kuitenkin järjetön.

Osa kirjastoista on poistanut paitsi varaus-, myös seutulainamaksut. Se on hienoa, siitä hyötyvät sekä asiakkaat, että kirjastojen tilastot. Asiakkaiden rahoja on säästetty myös poistamalla tulostus- ja kopiomaksuja, sekin on hyvä asia.

Olen kuitenkin ollut liian pitkään kirjastoalalla taipuakseni myöhästymismaksuttomuuteen: en enää usko ihmiseen, saati asiakkaaseen. Asiakkaat käyttävät jokaisen lepsuilumme hyväkseen, pitävät sitä saavutettuna etuna. Jos rupeaa lampaaksi, joutuu kerittäväksi.

Maksujen poistamista kannattavilla on hyviä perusteita mielipiteelleen. Huono-osaiset, syrjäytyneet, mielenterveysongelmaiset tai jollain tavalla toimintakyvyiltään rajoittuneet kärsivät myöhästymismaksuista meitä vielä työssäkäyviä enemmän, maksujen takia he eivät ehkä voi käyttää kaikkia kirjastojen palveluita. Viimeinenkin ilo elämästä viedään. Huono-osaisuus kumuloituu, kirjaston ei kannata sitä lisätä. Halusimme tai emme, on kirjastotyö myös sosiaali- ja mielenterveystyötä.

Vaikka meille kirjastolaisille on taottu ensimmäisestä työpäivästämme asti takaraivoon, että säännöt ovat samat kaikille, olen siitä eri mieltä. Järjen käyttö ja armollisuus ovat jääräpäistä sääntöjen noudattamista tärkeämpää niin maksuja perittäessä kuin muutenkin. Asiakkaiden erilaiset elämäntilanteet, lähtökohdat ja heidän yleinen käyttäytymisensä kirjastossa ovat asioita, jotka tulee ongelmatilanteissa huomioida. Se ei ole tasa-arvon vastaista, vaan inhimillistä ja järkevää. Se lisää asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Jos myöhästymismaksujen hoitaminen on asiakkaalle mahdotonta, voimme tapauskohtaisesti jättää ne perimättä, vaikka emme niitä käyttösäännöistä poistaisikaan.

Ilman myöhästymismaksujen uhkaa saamme jättää hyvästit tenttikirjoille. Oikeustieteelliseen pyrkivälle on paljon tärkeämpää päästä sinne itse kuin palauttaa lainaamansa lakikirja jonkun kilpailijansa luettavaksi. Laina-ajat muuttuvat tarpeettomiksi, kun kirjojen ajallaan palauttamisella ei ole mitään väliä. Varausjonot hittikirjoista pitenevät, niitä joudutaan ostamaan entistä enemmän ja vuoden päästä yhä useampi semmoinen seisoo hyllyssä turhanpanttina.

Jos myöhästymismaksujen tilalle otetaan esimerkiksi korkeampi muistutusmaksu, noutamatta jätetyistä varauksista peritään edelleen rahaa ja lainauskieltoja annetaan herkemmin, on maksujen poistaminen pelkkää kosmetiikkaa, pakonomaista sätkimistä leikkiäksemme ”oikeasti maksutonta kirjastoa”. Jos ei ole myöhästymismaksuja, ei tarvita enää laina-aikojakaan.

Kirjastossa yritetään taas korjata ehjää. Sama sitten avata ovet ja sanoa, että viekää mitä kukin vain haluaa, pannahan matalaksi. Minulle se käy, koska inhoan kassatoimintoja, tilityksiä ja rahan käsittelyä. Kehotan kuitenkin järjen käyttöön, vaikka kirjastossa olemmekin.