Kielikahvila tuo eri-ikäisiä ihmisiä kohtaamaan toisensa ja oppimaan kieliä. Samalla luodaan yhteisöllisyyttä.
Keskiviikkoiltana Liettuan Panevėžysin kirjaston Lets`s Talk -kielikahvilassa käy hiljainen puheensorina. Joukko eri-ikäisiä ihmisiä on kokoontunut yhteen keskustelemaan pienissä ryhmissä tai pareittain liettuaa, englantia, ranskaa ja italiaa, riippuen siitä mitä kukin osaa ja haluaa oppia. Kielikahvilan vetäjä, kirjaston kansainvälisistä asioista vastaavan Virginija Švedienė kutsuu minut mukaan keskusteluun. Istahdan juttelemaan vanhemman pariskunnan kanssa ranskaa.
”Kerhoihin osallistuu monenlaisia ihmisiä”, Švedienė selittää. ”40-vuotiaista 80-vuotiaisiin, työssäkäyviä ja eläköityneitä, joita kuitenkin yhdistää yksi asia. He pitävät oppimisesta ja ovat lukeneet koko ikänsä.”
Tavallisena iltana kielikahvilaan sapuu on noin 20–30 ihmistä, mutta verkossa pidettäviin tapahtumiin on osallistunut jopa lähes 60 ihmistä.
Vaimo bongasi
Viereisen pöydän englantilainen Joe on muuttanut liettualaisen vaimonsa kanssa Panevėžysiin muutama vuosi sitten. ”Kieli on vaikea”, Joe tunnustaa. ”Vaimoni bongasi jostain ilmoituksen ja kehotti menemään kirjastoon opettelemaan.” Joe on ollut siitä lähtien jokaviikkoinen osallistuja.
Hän tosin harmittelee, että varsinkin nuoremmat käyvät vain yhden kerran, eivätkä koskaan palaa. Joskus Joe puhuu äidinkieltään sellaisen kanssa, joka haluaa kehittyä englannin keskustelijana, mutta tällä kertaa hän on itse puhunut enimmäkseen liettuaa.
Kerhoihin osallistuvista tulee ystäviä, jotka saattavat viettää vapaa-aikaakin yhdessä. Kerholaiset lähtevät kokoontumisen jälkeen yhdessä syömään parin korttelin päähän ravintolaan ja kutsuvat minut mukaan. Ruokapöydässä kaikki puhuvat keskenään englantia.
Kerhojen suosiosta huolimatta monet liettualaiset yhdistävät kirjaston edelleen pelkästään kirjoihin ja lukemiseen. He eivät välttämättä tiedä, että tarjolla olisi avointa opetusta, johon osallistuakseen ei tarvitse edes kirjastokorttia.
Dekkarikerhon vetäjä
Toki kirjasto palvelee myös lukijoita. Panevėžysin kirjastossa varsinainen kirjaosasto sijaitsee rakennuksen alakerrassa. Se on hyvin pelkistetty ja perinteinen korkeine hyllyineen. Nuorten kirjoja ja vähäisiä lastenkirjoja on salin perällä samanlaisissa korkeissa hyllyissä. Muita kuin kirjoilla täytettyjä tiloja löytyy sitten paljon enemmän. Virginija Švedienė vetää dekkarikerhoa ja on apulaisena toisessa kirjakerhossa. “Minä olen dekkari-fani”, Švedienė tunnustaa.
Tosin kuin Suomessa, Panevėžysin asiakkaat eivät jää kirjastoihin oleskelemaan. Liettuassa kirjasto ei vaikuta olohuoneelta, vaan oppimisen paikalta. Useissa lukusaleissa voi bongata ihmisiä nimenomaan opiskelemassa. Opiskelu on muutenkin tärkeä osa Panevėžysin kirjaston identiteettiä. Kirjaston aulassa on esimerkiksi moderni luokkatila, jossa järjestetään päivittäin erilaista tietokoneisiin, älylaitteisiin, verkkosivuihin tai vaikka kuvankäsittelyyn liittyvää opetusta. Lukujärjestys löytyy ovenpielestä.
Värikäs lastenkirjasto
Panevėžysin kirjasto on remontoitu pieteetillä kahteen vierekkäiseen vanhaan rakennukseen, joihin on lisätty tyylikäs, moderni iso lisäosa. Kokonaisuus on kaunis, joskin hieman sokkeloinen. Suomalaisen silmiin pistää heti, ettei yleisölle ole kuitenkaan hissiä, eivätkä kaikki paikat olleet esteettömiä.
Panevėžysin kirjasto on alueellinen kirjasto, joka saa rahoituksen suoraan kulttuuriministeriöltä. Lisäksi sen alla on kaksitoista pienempää kunnan- tai kaupunginkirjastoa, joille Panevėžys tarjoaa muun muassa koulutusta ja tukea. Tärkeitä rahoituslähteitä ovat erilaiset hankkeet. EU:lta on nykyään helpompi saada hankerahaa kuin maan omalta kulttuurisäätiöltä, jonka tuet suuntautuvat museoille ja teatterille.
Viime keväänä avattu uusi lastenkirjasto sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä lähiössä parin kilometrin päässä Panevėžysin pääkirjastosta. Se vaikuttaa jo tutummalta lukuisine lukunurkkauksineen, sohvineen ja löhöpaikkoineen. Asiakkailla on oma keittiö ja alakerrasta löytyy täysin varusteltu studio musiikin tekemiseen. Lapsille ja nuorille on omat osastonsa. Muutenkin kirjasto on kokonaisuudessaan värikäs ja houkutteleva.
Koulutus vaikeuksissa
Virginija Švedienė on alanvaihtaja. Hän toimi venäjän ja englannin opettajana vuoteen 2006 asti. Tuolloin hän muutti Panevėžysiin ja huomasi lehdestä, että kirjastoon haettiin uusia työntekijöitä. Tuolloin kirjastolle oli valmisteuneet uudet tilat. Englannin kielen osaamisen vuoksi Švedienė sai työpaikan.
Kirjastojen avoimiin työpaikkoihin tulee yleensä paljon hakemuksia, vaikka ala ei olekaan korkeasti palkattu. Liettuassa ei ole välttämätöntä olla kirjastoalan koulutusta, vaan kirjastoihmisten joukosta löytyy on niin sosiaalityöntekijöitä kuin kielitieteilijöitäkin. Tämä on Virginija Švedienėn mielestä rikkaus.
“Kirjastoihin tarvitaan paljon työntekijöitä erilaisista taustoista”, hän pohtii.
Vilnan yliopisto on jokin aika sitten lakkauttanut Liettuan ainoan kirjastolinjan, joskin alaa pystyy opiskelemaan edelleen osana muita opintoja. Kirjastoissa on nyt pelkoa siitä, että kirjastoalan tarvittavia taitoja osaavista tulee pian pulaa.
Švedienė kertoo, että kirjastot ovat tärkeitä liettualaisille, sillä pienessä maassa ei ole juuri muita kaikille avoimia paikkoja. Itsenäistymisen jälkeen valtio kiinnitti eritystä huomiota jopa kirjastojen arkkitehtuuriin, sillä tuolloin ajateltiin, että kansalaisille täytyy olla miellyttäviä tiloja. Tärkeänä pidetään myös kirjastojen maksuttomuutta. Švedienė arvelee, että kaupungin asukkaista ehkä 30 prosenttia on lukijoita, mutta kirjaston koulutuksissa ja tapahtumissa käy paljon suurempi määrä asiakkaita.
Kirjaston yksi tehtävistä on esitellä paikallisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden työtä. Satun vierailemaan kirjastossa samana päivänä, kun eräs paikallinen taiteilija pitää siellä näyttelynsä avajaisia. Avajaisissa on läsnä suuri joukko ihmisiä.
FAKTA:
Panevėžysin kaupunki sijaitsee reilut sata kilometriä Vilnasta pohjoiseen.
Kaupungissa on noin 90 000 asukasta.
Pääkirjaston lisäksi kaupungissa on lastenkirjasto ja teatteriohjaaja Juozas Miltinisin kotimuseo ja kirjasto.
