Etusivu> Kirjastolehti > Kirjastoa tarvittiin oman kulttuurin löytämiseen

Kirjastoa tarvittiin oman kulttuurin löytämiseen

Tällä palstalla tunnetut ihmiset kertovat, miten he saavat itsensä vauhtiin. Runoilija, kirjailija ja muusikko Niillas Holmberg ryhtyy toimeen venkoilematta, kunhan edellisyön NHL-tulokset on saatu selville.

Aamuisin Niillas Holmberg ei aina laita herätyskelloa edes soimaan. Hän luottaa siihen, että herää seitsemän tai kahdeksan välissä ilman kellon pärinääkin.

”Olen kai tulossa vanhaksi”, hän arvelee. ”Ongelma ei ole herääminen vaan nukahtaminen.”

Utsjoella asuva Holmberg tarkistaa ensimmäisenä, paljonko sisällä ja ulkona on lämmintä. Sitten hän tekee hellaan tulen, panee kahvin myllyyn ja kokoaa kulhoon myslin, jäiset puolukat ja kauramaidon. Aamiaista syödessä intohimoinen penkkiurheilija katsoo, onko Colorado Avalanchen suomalaispelaaja Mikko Rantanen tehnyt NHL:ssä pisteitä.

Kun on aika tarttua päivän ensimmäiseen työhön, Holmberg ei jää venkoilemaan. Tekstitiedosto odottaa valmiina auki tietokoneella.

”Eipä siinä muuta kuin että mihinkäs eilen jäinkään.”

Saamelaiskulttuuria kirjastosta

Eniten Holmbergin työtunteja nielee romaanin kirjoittaminen. Yhdessä Katja Gauriloffin kanssa kirjoitettu fiktioelokuva on haastatteluhetkellä tuotannossa, mutta kuvauskäsikirjoitus vaatii vielä viilauksia. Saamelainen Holmberg tunnetaan myös muun muassa runonlausunnan yhdistämisestä joikuun ja lauluun.

Aiemmin runokokoelmallaan Jalkapohja Kirsi Kunnas -runopalkinnon voittaneen Holmbergin esikoisromaani Halla Helle julkaistiin vuonna 2021, ja se oli Runeberg-palkintoehdokkaana aiemmin tänä vuonna. Teoksen päähenkilö Samu on kirjastonhoitaja – tosin kirjoittaja ei ole ihan varma, miksi. Hän arvelee ajatuksen syntyneen kirjastovierailulla.

”Kirjastovirkailija oli sopiva työnkuva kirjaviisaalle hahmolle ja miljöö oli myös otollinen. Sain ratkaisusta monia hyötyjä, kirjastossa kun järjestetään tapahtumia sekä perehdytään paikallishistoriaan.”

Holmbergille itselleen kirjasto on ollut tärkeä paikka lapsesta asti, ja erityisesti saamelaiskulttuuriin liittyvää kirjallisuutta olisi hänen mukaansa usein mahdotonta saada käsiin ilman kirjastoa. Yksi ikäväkin muisto on: pikkupoikaa hävetti, kun palauttamatta jääneestä kirjasta piti maksaa myöhästymismaksu.

”Karkkirahan menetys ei niinkään harmittanut. En vain millään meinannut kehdata mennä kirjastovirkailijan eteen sanomaan, että pitää vissiin maksella sakkoja.”

Töissä kotona

Tunnollisuus on Holmbergille työssä sekä hyve että pahe. Toimeen tarttuminen ei ole koskaan ollut ongelma, vaan haasteellisempaa on olla tarttumatta.

”Joskus en malttaisi pitää vapaapäiviä edes kipeänä. Lempeällä päällä ollessani osaan levätä.”

Sinnikkyys kuitenkin tuottaa tulosta. Holmberg huomauttaa, että päässä vallitseva tyhjyys menee parhaiten ohi istumalla työn ääressä tai vaikkapa työhuoneen nojatuolissa. Jotakin alkaa yleensä ennen pitkää tapahtua.

Nykyään hän tunnistaa ensimerkit ylikuormituksesta aiempaa paremmin ja osaa myös rentoutua esimerkiksi hiihtämällä, kuuntelemalla musiikkia ja kirjaa lukemalla. Kaamosaikaan hän saattaa keskeyttää työpäivän sillä verukkeella, että pääsee ulos valoisaan aikaan.

Erityisiä tsemppikeinoja Holmbergilla ei ole, eikä hän sellaisia edes kaipaa.

”Tsemppaukseksi riittää usein muistutus siitä, miten etuoikeutettu olen, kun saan tehdä rakastamaani asiaa työkseni kotiseudullani.”

Niillas Holmbergin vinkki: ”Luovaa oloa ei voi jäädä odottelemaan, vaan pitää vain alkaa työhön. Takkuamisen jälkeen usein yhtäkkiä huomaa, että kah, tämä alkoi luistaa.”