Etusivu> Kirjastolehti > Kävelysauvat ja kirjastojen viestintä

Kävelysauvat ja kirjastojen viestintä

Ei ole uutinen, että kirjastosta lainataan kirjoja. Se on, jos sieltä saa käsilaukkuja.

SAIN melkoisen ryöpytyksen kritiikkiä osakseni yhdeltä sählykaverilta: kirjastot eivät kuulemma keskity ydintehtäväänsä kirjojen lainaamiseen, vaan tarjoavat asiakkailleen ties mitä kävelysauvoista ja sateenvarjoista alkaen.

YRITIN vähän vastustaa, että kirjat muodostavat edelleen musertavan enemmistön kaikesta siitä, mitä kirjastoista lainataan, ja hyvänä kakkosena tulevat perinteiset levyt. Sitten on kaikenlaista digitaalista aineistoa ainakin lumeeksi, ja hännän huippuna muutama muut artikkeli. En saanut puheenvuoroa, koska kaveri oli aika kiihkeällä päällä.

ASIA jäi sen verran kaivelemaan että tarkistin tilanteen Helsingin kirjastotoimen johtajalta Tuula Haavistolta . Sain kuulla, että kaikesta kirjastoilta lainattavasta aineistosta ryhmä ”muut” kattaa ehkä prosentin kymmenyksen tai pari. Helsingistä löytyy kolme kirjastoa josta sitä muuta saa, ja muualta maasta ehkä jokunen. Kyse on siis häviävän pienestä marginaalista.

ERÄS toimittajakaverini kuvaili julkaisukelpoisen uutisen rakennetta näin: ennen oli 1,2 ja 3, nyt on neljä. Uutinen on lähtökohtaisesti uusi asia, joka voidaan kertoa.

SE ei ole uutinen, että kirjastosta lainataan kirjoja. Se on, jos sieltä saa käsilaukkuja tai pesäpallovarusteita. Siksi niistä saatetaan kirjoittaa enemmän kuin muusta kirjastojen toiminnasta yhteensä.
Tämä kannattaa muistaa, kun suunnitellaan kirjastojen viestintää. Jos haluaa, että toimittajat kiinnostuvat, pitää kertoa jotain uutta.  Mielellään kuitenkin jotain sellaista, joka kuvaa kirjastojen toimintaa paremmin kuin pesäpallomailabisnes.

KAIKKIEN kirjastoalan toimijoiden on panostettava viestintään juuri nyt. Kirjastoilla menee hyvin, mutta sitä ei tiedetä tarpeeksi. Ja voi olla, että tilanne on muuttumassa. Tai onkin, itse asiassa.

ERI puolilta maata tihkuu jatkuvasti hälyttäviä tietoja siitä, miten ensimmäisen kuntafuusiokierroksen karenssiajat ovat kulumassa umpeen, jonka seurauksena kirjastoja ollaan lakkauttamassa, yhdistämässä ja supistamassa vähän siellä sun täällä.

MEIDÄN pitää nykyistä paremmin pystyä kertomaan päättäjille ja viestimille, että mistä kirjastoissa oikein on kysymys ja miksi niitä tarvitaan. Tilanteen hyvä puoli on se, että kirjaston käyttäjille tätä ei tarvitse kertoa. He tietävät sen jo.
Suomalaisten kirjastojen asiakkaat ovat edelleen maailman aktiivisimpia kirjastojen käyttäjiä. Pidetään siitä kiinni.