Etusivu> Kirjastolehti > ”Kaunokirjallisuuden kanssa tarvitsen tilaa ja aikaa”

”Kaunokirjallisuuden kanssa tarvitsen tilaa ja aikaa”

Elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen sai yläasteella kauhunovelleista jysäyksen.

Helsinkiläinen Kalle Kinnunen on Suomen ainoa elokuvakriitikko, jolle on myönnetty elokuvataiteen valtionpalkinto. Hän kirjoittaa kritiikkejä Suomen Kuvalehteen, kolumneja Imageen ja vetää Yle Teemalla keskusteluohjelmia Elokuvaa ennen ja Elokuvan sydämessä.

Kirjallisuus on toinen Kinnusen lajeista. Hän on kirjoittanut useita elokuva-alaa sivuavia tietokirjoja, viimeisimpänä loppukesästä ilmestyneen teoksen Veden Vartija – Teemestarin kirjasta elokuvaksi. Se kertoo nimensä mukaisesti Teemestarin kirja -filmatisoinnin vaiheista.

Kinnunen ei kuitenkaan mielellään vertaile kirjoja ja niiden filmatisointeja.

”Se on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Ne ovat niin erilaisia kerronnan lajeja. En ehkä niinkään pety siihen, että joku elokuva olisi huono kirjafilmatisointi. Petyn silloin, jos se elokuva ei toimi, jos se on huono elokuva.”

Kirjallinen heräämiseni

”Äitini luki minulle Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä, kun olin kuusivuotias, ja siitä innostuneena aloin lukea järjestelmällisesti Vernen kirjoja. On tosi vaikea hahmottaa jälkikäteen, mitä olen niistä tajunnut, mutta ne olivat semmoinen pikkuvanhan eka- ja tokaluokkalaisen projekti. H. P. Lovecraftin kauhunovellit taas olivat tosi kova jysäys joskus yläasteikäisenä.”

Millainen on suhteeni kirjallisuuteen

”Se on välillä intensiivinen, mutta välillä taas tuntuu siltä, että tuotan itselleni pettymyksiä etenkin kaunokirjallisuuden lukijana. Tietokirjallisuutta huomaan lukevani koko ajan ja ostavani säännöllisesti, hieman liikaakin. Se lukemistapa on niin erilainen. Kaunokirjallisuuden kanssa tarvitsen tilaa ja aikaa.”

Mitä luen nyt

”Minulla on kesken Iida Sofia Hirvosen Radalla. Se ei ole pitkä, eikä se ole pitkään enää kesken.”

Suosikkikirjailijani

”Viime aikoina olen aivan mielettömästi tykännyt Annie Ernaux’n kirjoista, joita on pitkän käännöstauon jälkeen ilmestynyt Gummerukselta kaksi. Ne olen ahminut. Olen pitänyt myös Michel Houellebecqistä –  tai pitäminen on ehkä väärä sana hänen kohdallaan, mutta hänen teoksensa ovat purreet. Sitten on tällaisia perusluottonimiä kuten Ian McEwan ja Jonathan Franzen.”

Rakkain kirjani

”Helpoin vastaus on Carl Gustav Jungin Unia, ajatuksia, muistikuvia -teos. Siitä mulla on yksi kappale kotona ja yksi työhuoneella. Jos haluan ilahtua, poimin sen hyllystä ja avaan jostain kohdasta.”

Suosikkini elokuvakirjoista

”Jos minulta kysytään suosittelua kirjasta, joka kertoo elokuvista tai joka liittyy siihen, miten omaa elokuvan katsomistaan voisi kehittää, niin Sidney Lumet’n Elokuvan tekemisestä tulee ensimmäisenä mieleen.”