Paha paikka on taattua Gillian Flynniä: pikkutarkkaa kuvailua, monivivahteisia henkilöhahmoja, ristiriitaisia johtolankoja ja yllättäviä käänteitä. Kun kirjan on kerran aloittanut, se on pakko saada heti loppuun.
Paha paikka on taattua Gillian Flynniä: pikkutarkkaa kuvailua, monivivahteisia henkilöhahmoja, ristiriitaisia johtolankoja ja yllättäviä käänteitä. Kun kirjan on kerran aloittanut, se on pakko saada heti loppuun.
Paha paikka kertoo kolmikymppisestä Libbystä, joka menetti parikymmentä vuotta sitten äitinsä ja siskonsa perhesurmissa. Surmien takana oli hänen nyt vankilassa elinkautista istuva Ben-veljensä. Vai oliko? Rahavaikeuksien kanssa kamppaileva Libby ajautuu selvittämään murhayön tapahtumia uudelleen Benin ihailijoiden antamien rahapalkkioiden kannustamana. Tutkimuksia tehdessään Libbyn on kohdattava paitsi karu menneisyys niin myös oma saamaton ja epärehellinen itsensä.
Parasta kirjassa on sen monitahoiset henkilöhahmot. Flynnin kirjoissa hyväkin on aina vähän paha ja rikollinen jossain määrin uhri. Jokaisella on omat salaisuutensa ja pimeät puolensa, eikä mikään ei ole sitä, miltä se ensiksi näyttää. Henkilöhahmoihin on helppo samaistua, sillä heissä kaikissa on jotakin hyvin inhimillistä: taipumus tehdä virheitä.
Paha paikka, jonka alkuperäisteos ilmestyi jo vuonna 2009, on toinen Gillian Flynniltä suomennettu kirja. Ensimmäinen oli vuonna 2013 ilmestynyt, supersuosioon noussut jännitysromaani Kiltti tyttö. Kuten Kiltissä tytössä, niin myös Pahassa paikassa kerronta on rakennettu äärimmäisen taitavasti. Murhamysteeri aukenee johtolanka kerrallaan ja lukija pysyy jännityksessä kirjan viimeisiin lukuihin asti.