Etusivu> Kirjastolehti > Eila Ainali: Pieni kirjasto murroksessa

Eila Ainali: Pieni kirjasto murroksessa

Eila Ainali on toiminut Kalajoen kirjastotoimenjohtajana 25 vuotta, joten hän tietää, mistä puhuu.

Eila Ainali on toiminut Kalajoen kirjastotoimenjohtajana 25 vuotta, joten hän tietää, mistä puhuu. Ainali on ottanut tämän kirjan keskiöön juuri pienet kunnat, joissa asukasluku on alle 15 000. Tällaiselle kirjalle on varmasti tarvetta, sillä sellaista ei ole aiemmin tehty.

Sisältö on jaoteltu eri osa-alueisiin, joissa esille tulevat ajankohtaiset asiat kirjastoalalla: Asiakkaat, muutos ja haasteet, multipalvelukeskukset, tuunaus, yhteistyö, johtaminen ja kuntaliitos. Sisällysluetteloa selaamalla jokainen voi poimia itselleen sopivan kohdan luettavaksi, jos ei halua kerralla ahmaista koko teosta.

Ainali on kerännyt teokseen myös kirjoituksia kollegoilta. Nämä värittävät sisältöä konkreettisilla esimerkeillä siitä, miten pienessä kirjastossa voi tapahtua muutos. Siihen ei tarvita aina suuria rahasummia tai henkilökuntaa, esimerkkinä vaikkapa Pyhäjoen kirjaston taidelainaamo – paikallisten taiteijoiden ja kirjaston yhteinen projekti, johon ei suurta koneistoa eikä rahaa ole käytetty ja joka toimii. Kirjastoon on tuotu myös muita taide- ja musiikki ym. elämyksiä – näin pienellä paikkakunnalla kirjasto todella toimii kunnan kulttuurikeskuksena.

Kirjaa lukiessa minua hieman häiritsi se, että esimerkit muista kirjastoista hyppäsivät tekstin sekaan. Kun Ainali kertoo Kalajoen kirjaston kehittymisestä, välillä hypätäänkin johonkin toiseen kirjastoon, jolloin hieman menee sekaisin, että missä kirjastossa nyt ollaan. Myös otsikoinnit olivat paikoittain hieman sekavan oloisia.

Kalajoen kirjastossa on tehty koko ajan kehittämistä, se on konkretisoitunut viime vuosina tuunaukseen, jossa kirjastoa kohennettiin mm. vähentämällä aineistoa, korjaamalla kalusteita ja uudistamalla lainaustiskiä. Koko kirjaston palvelukulttuuri koki uudistuksen. Myös yhteistyötä eri toimijoiden kesken on lisätty ja kehitetty.

Kirjaston uudistuksesta kuvat kertovat usein paremmin kuin teksti. Mutta Avain-kustantamon linja käyttää mustavalkoista kuvitusta kirjoissaan, vesittää tämän ajatuksen. Kirjastokuvat ”ennen” ja ”nyt” eivät juuri ilahduta tummanpuhuvalla ilmeellään. Tähän toivoisin jatkossa muutosta, jos tämän tyyppisiä, kirjastojen tilaratkaisuista kertovia teoksia tullaan julkaisemaan.

Kirjassa on todella paljon pienille kirjastoille hyvä vinkkejä kirjastojensa uudistamiseen ja apuvälineitä arjen työhön. Kirjaston johtamisesta on aika vasta julkaistu Jarmo Saartin ja Arja Juntusen teos samalta kustantajalta, joten siinä osiossa tulee hieman toistoa, mutta ei häiritsevästi. Toivottavasti kirja löytää lukijansa, eikä se liity vaatimattoman ulkoasunsa takia 0-lainattujen joukkoon. Kirjaa voitaisiin käyttää hyvin myös oheislukemistona alan opetuksessa, koska siitä saa erinomaisen katsauksen siihen, mitä suurimmassa osassa Suomen kirjastoja tapahtuu, koska suurin osa on juuri näitä pieniä kirjastoja. Kaikissa on kuitenkin myös kehittämistä, ja tästä teoksesta siihen saa oivallisia apuvälineitä.