Juttusarjassa Kirjastokaista tapaa tunnettuja suomalaisia.
Mikä on ensimmäinen tunne, jonka muistat tunteneesi kirjastossa?
Se oli kuin lapsi karkkikaupassa. Haluaisi kaikkea, mutta ei pystynyt ottamaan kuin pinon kerrallaan. Liikaa vaihtoehtoja ja vaikea valita.
Vietitkö lapsena ja nuorena aikaa kirjastossa?
Vietin aikaa kirjastossa tasan sen verran mitä vei, kun olin kahminut sieltä ison pinon mukaan ja käynyt palauttamassa edellisen. Halusin sitten ahmia kotona rauhassa sen koko pinon. Mieleen tulevat kyllä myös kirjastoautot. Tänä päivänäkin kiinnitän edelleen huomiota kirjastoautoihin ja siihen, kuinka värikkäitä ja ihania ne ovat.
Käytätkö kirjastoa työtilana?
Vaikka kirjasto on hiljainen ja rauhallinen paikka ja monelle tosi hyvä työtila, niin itse en ole käyttänyt kirjastoa sellaiseen. Olen sellainen yksityisen tilan tarvitseva ihminen.
Mitä lähikirjastosi voisi tehdä paremmin?
En usko, että minulla on mitään varsinaisia parannusideoita. Kirjastot tuntuvat olevan edelleenkin tosi toimivia paikkoja. Minua viehättävät kirjastoautot, jotka muistan myös lapsuudesta. Ne tulevat tietyllä tavalla ihmistä lähelle ja siten ne ehkä kutsuvat heitä, jotka eivät välttämättä lähde käymään isossa kirjastossa.
Voiko kirjastolla olla iso rooli rakentavan vuorovaikutuksen paikkana?
Kirjastoilla on ollut aina suuri rooli ja uskon, että se on kasvussa. Ihmiset menevät kirjastoon ja saavat sieltä inspiraatiota kirjoista sekä myös välillä toisista ihmisistä. Mikäli kirjastoihin tuodaan tapahtumia, tärkeitä puhujia ja muita aktiviteetteja, niin se yhteisöllistää ihmisiä ja tuo muutenkin uutta ihmisille.
Onko kirjasto ollut sinulle lastenkirjan kirjoittajana hyvä esiintymispaikka?
Olen ollut vierailulla muutamissa kirjastoissa lastenkirjailijana ja se on ollut tosi mielekästä. Kirjastossa on semmoinen hyvän olon ilmapiiri ja se on tietyllä tavalla myös turvallinen tila. Kirjastoissa on paljon tietoa ja siellä voi olla täysin vapaasti oma itsensä.
Mikä on mieleenpainuvin palaute, jonka olet saanut kirjastasi?
Kun ajatellaan koko uraani, niin oma kirja on ainoa asia, josta ei ole tullut koskaan mitään negatiivista palautetta. Kaikki on ollut yltiöpositiivista. Se on aivan ihanaa ja uskomatonta. Ihmiset ovat samaistuneet siihen tarinaan, ja monet lapset ovat tulleet kertomaan miten kirja on vaikuttanut heihin. He samaistuvat ja kokevat jollakin tavalla, että he ovat osa muita eivätkä he ole yksin. Kirja on antanut vertaistukea, ja monelle se on avannut vaikkapa afromaailmaa tai ihan vaan erilaisuuden käsitettä.
Mitä muuta Lola Odusoga vastasi? Katso video Kirjastokaistalta
