E- ja äänikirjojen saatavuudessa on ongelmia. Kaikista julkaistuista nimekkeistä vain osa on myynnissä kirjastolle. Jos asia ei muutu, herää kysymys, kenen käsissä kirjastojen e-kokoelman rakentaminen on.
Niin lappeenrantalaiset kuin espoolaisetkin kirjaston asiakkaat halusivat syyskuussa lukea varsinkin Satu Rämön Hilduria, Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsia ja Meri Valkaman Sinun, Margotia. Moni olisi varmaan valmis lainaamaan suosikkikirjansa myös e-versiona tai kuuntelemaan äänikirjana ainakin, jos saisi sen siten kirjastosta nopeammin käsiinsä. Suosikkikirjojen digisaatavuus on kuitenkin luvalla sanottuna surkea. Koko top 20-listalta vain murto-osa nimekkeistä on saatavilla e-kirjana ja vielä harvempi äänikirjana. Tämä ei johdu siitä, ettei kirjasto haluaisi niitä valikoimaansa. Se johtuu siitä, että niitä ei myydä kirjastolle.
E-kirjojen ja äänikirjojen saatavuus on heikentynyt muutaman viime vuoden aikana rajusti. Saatavuusongelmat koskevat nimenomaan uusia ja uudehkoja nimekkeitä ja tiettyjä kustantamoita. Myös formaateissa on eroja: äänikirja puuttuu kirjaston valikoimasta vielä todennäköisemmin kuin e-kirja.
Ongelman taustalla on kirjamarkkinoiden huima muutos: digitaalisten formaattien myynti on kasvanut niin, että nyt enemmän kuin joka toinen myyty kirja on äänikirja ja kuukausimaksullisilla lukuaikapalveluilla on Suomessakin jo yli 200 000 maksavaa asiakasta. Samalla rahat on jaettu uudelleen: lukuaikapalveluiden toimintalogiikka poikkeaa selvästi painetun kirjan mallista. Markkinoiden muutos on saanut kustantajat varpailleen, ja osa lienee päätellyt, että tässä tilanteessa on parempi rajoittaa digiformaattien saatavuutta kirjastosta.
Kirjailijoille ja kääntäjille keskeinen kysymys e-aineistojen kirjastokäytön osalta on ollut lainauskorvauksen puuttuminen. Lokakuussa 2022 tilanne muuttui, kun kävi ilmi, että asiaa selvittänyt hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko esitti, että lainauskoravausta laajennettaisiin koskemaan myös yleisten kirjastojen e- ja äänikirjojen lainausta. Tämän muutoksen puolesta kirjailijajärjestöt olivat tehneet hartiavoimin töitä, ja helpotus oli epäilemättä suuri, kun asiasta lopulta tiedotettiin.
Kirjastolla on velvollisuus huolehtia kokoelman laajuudesta, monipuolisuudesta ja ajanmukaisuudesta. Tällä hetkellä digin osalta tuon tehtävän hoitaminen on vakavasti uhattuna. Kun osa kustantajista myy vain vanhempia nimekkeitä ja yksi ainoastaan e-kirjoja, ei digitaalisen kokoelman rakentaminen ole enää kokonaan kirjaston käsissä. Kokoelma muodostuu sen mukaan, mitä sattuu olemaan saatavilla.
Kirjastolle tärkeitä ovat myös vanhemmat ja vähemmän kysytyt nimekkeet, ja niiden osalta saatavuus on onneksi aika hyvä. Kokoelmaan tarvittaisiin kuitenkin myös uutuuksia ja bestsellereitä, jotta sitä voitaisiin kuvailla laajaksi, monipuoliseksi ja ajanmukaiseksi.
Saatavuusongelmaan ei ole yhtä helppoa ratkaisua. Lainauskorvauksen laajeneminen muuttaa aiempia asetelmia niin, että ainakin kirjailijoiden ja kääntäjien intressi olisi se, että e-aineistoa olisi mahdollisimman laajasti lainattavissa. Laajemmassa mittakaavassa kyse on ennen muuta siitä, että kirjailijoiden, kustantajien ja kirjaston välinen yhteisymmärrys paranee ja luottamus lisääntyy. Tarvitaan paljon keskustelua, ajatusten vaihtamista, toiveiden, odotusten ja huolien kuuntelua ja sen jälkeen kykyä löytää ratkaisuja ja tehdä kompromisseja.
Kirjoittaja työskentelee projektiasiantuntijana e-kirjastohankkeessa.
