Tällä palstalla luovan alan ihmiset kertovat, miten saavat itsensä vauhtiin. Satu Rämö ei voi sietää turhia palavereja ja nauttii arjen pienistä hetkistä.
Satu Rämöllä ei ole vaikeuksia saada töitään aloitettua. Ongelma on enemmänkin työpäivän toisessa päässä.
”Välillä työt kiinnostavat liikaakin ja päivät venyvät”, hän kertoo puhelimitse kotoaan Islannin Ísafjörðurista. ”Esimerkiksi ennen kesälomaa asiat on järjestettävä niin, että mitään isoa ei jää kesken eikä mikään jää vaivaamaan. Muuten en malta lopettaa.”
Rivakka töihin tarttuminen on tuottanut tulosta. Blogistaan ja sosiaalisesta mediasta tuttu Rämö on kirjoittanut lukuisia matkaoppaita ja tietokirjoja sekä tehnyt journalismia ja viestintä- ja pr-töitä eri yrityksille. Tänä vuonna julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Hildur, josta tuli heti jättihitti niin kirjakaupoissa, äänikirjapalveluissa kuin kirjastoissakin.
Kun tekemistä on paljon, ajankäyttöä täytyy suunnitella ja optimoida. Rämö ei voi sietää sitä, että joku käyttää hänen aikaansa väärin, oli kyse sitten työajasta tai muusta elämästä.
”Ärsyynnyn esimerkiksi siitä, jos tehdään jotakin sellaista, mikä ei ikinä johda mihinkään. Mitä kaikkea olisinkaan voinut saada valmiiksi sen sijaan, että roikuin kaksi tuntia aivan turhassa palaverissa?”
Iloa aikaerosta
Aamuisin Rämöstä ei välttämättä uskoisi, kuinka paljon hän saa aikaiseksi. Hän kertoo heräävänsä arkisin ”väsyneenä ja kiukkuisena”, eikä mikään tunnu hyvältä ennen kuin vasta puolenpäivän jälkeen.
”Ihmettelen heitä, jotka lähtevät aamukuudelta lenkille ja ovat sitten pirteitä koko päivän. Olen aivan päinvastainen.”
Siksi hän hoitaa aamulla ensin hommia, jotka eivät edellytä luovuutta: laskutusta, kirjanpitoa ja muuta sälää. Suosikkitöiden eli esimerkiksi kirjoittamisen aika tulee iltapäivällä lounaan ja urheilutauon jälkeen, kun energiatasot ovat parhaimmillaan.
Iltapäivisin keskittymistä auttaa sekin, että aikaeron vuoksi suomalaiset ovat Islannin iltapäivällä jo lopettaneet työt. Siksi viestisovellukset eivät enää piippaile tai puhelin soi, kun Rämö rauhoittuu kirjoittamaan.
Suuren osan töistään Rämö tekee muutaman sadan metrin päässä kotoa työhuoneella. Kun työt eivät ole koko ajan läsnä kotona, irtautuminen on helpompaa.
Ulos ajattelemaan
Haastatteluhetkellä Rämöllä on meneillään Hildurin kakkososan viilausvaihe. Kun kirja lopulta valmistuu, Rämö on mielissään: työssä parasta on aikaansaamisen riemu ja se, että jokin omissa käsissä syntynyt lähtee elämään omaa elämäänsä.
Arjessa suurin ilo syntyy kuitenkin pienissä hetkissä. Perjantai-ilta kaikessa rauhassa kotisohvalla Netflix-sarjaa katsoen ja olutta siemaillen tuntuu isolta jutulta.
”Se, että on sohvalla tunnin eikä tee yhtään mitään, on nautinnollista. Silloin haetaan pitsat, ettei tarvitse tehdä edes ruokaa.”
Rauhallisia hetkiä tarvitaan myös luovuuden herättelyyn silloin, kun mieli alkaa käydä ylikierroksilla eikä keskittyminen onnistu. Rämö kertoo, että lapsetkin tietävät, että välillä äiti lähtee ulos ”ajattelemaan”. Lenkillä tai uidessa ilman älylaitteita syntyy uusia ideoita.
Tulevaisuudessa rauhaa saattaa löytyä inhotuista aamuistakin. Kun lapset ovat riittävän vanhoja lähtemään keskenään kouluun, Rämö voi herätä oman aikataulunsa mukaan.
”Muutama vuosi täytyy vielä jaksaa heräillä!”
Satu Rämön vinkki: Jos haluaa tehdä jonkin tietyn jutun, oli se sitten kirja, verkkokurssi tai vaikka taulu, sille on annettava aikaa ja tilaa. Se tarkoittaa, että täytyy olla hyvän maun rajoissa itsekäs. Jos jatkuvasti leipoo taitoluistelukerhoon tai vahtii naapurin koiraa, omien projektien edistämiselle ei ole aikaa.
