Etusivu> Kirjastolehti > Saamelaisuuden puolesta

Saamelaisuuden puolesta

-Saamen kieli kunniaan. Tätä meidän pitäisi opiskella eikä ruotsia, mistä ei ole ainakaan yhtään enempää hyötyä kuin saamenkielestä olisi.

-Ihan sairaan kaunis kieli tuo saame. Toivottavasti noitten suomenruotsalaisten hyysäys loppuis ja noita saamelaisia alettais tukemaan. Mielummin pakkosaame kuin pakkoruotsi!

-Kertokaa mistä voisin oppia saamea!

(Kommentteja Youtubessa Märkien Säpikkäiden videosta ”Leivänmuruseni”)

Märät Säpikkäät on rikkonut saamelaisuuteen liittyviä stereotypioita ja osaltaan vaikuttanut siihen, että saamelaiskulttuuri ja saamenkielen opiskelu on alkanut kiinnostaa yhä enemmän valtaväestöäkin.

Mutta mitä me oikeastaan tiedämme saamelaisista, omasta alkuperäiskansastamme? Pieni kysely Facebookissa tuotti mm. seuraavia vastauksia: ”Ne hoitaa poroja ja käyttää hassuja kolttuja.” “Saamelaiskäräjät.” “Angelin tytöt.” Kukaan ei maininnut saamenkielen uhanalaisuutta eikä sitä, että saamelaiset yritettiin suomalaistaa sotien jälkeen. Meille 70-luvun kasvateille tästä ei pahemmin koulussa puhuttu. Se on tähän päivään asti ollut suomalaisille arka paikka.

Saamen kielen säilymisen puolesta on taisteltu 60-luvulta saakka. Yksi näistä taistelijoista on ivalolainen toimittaja, dokumentaristi, kirjailija ja runoilija Inger-Mari ”Ima” Aikio-Arianaicka. Hänellä ja hänen kaltaisillaan ”hankalilla saamelaisilla” on osuutensa siinä, että lastenohjelma Unna Junna ja saamenkieliset uutiset, Oddasat ovat saaneet lähetysaikaa valtamediassa. Ja siinä, että Suomen saamelaisalueilla on nykyään saamelaisia päiväkoteja.

HANKALA SAAMELAINEN

”Ei täällä mitään navigaattoreita tarvitse. Ne on etelässä tehty, ei ne ymmärrä paikallisia teitä”, Ima nauraa.

Lausahdus on kevyt, mutta siinä piilee muutakin. Suomalaiset ja saamelaiset eivät puhu samaan kieltä, vaikka suurin osa saamelaisista suomea puhuukin.

”En koskaan ajattele itseäni suomalaisena, vaikka Suomessa asun ja suomea puhun”, Ima sanoo. Hän sanoo myös tietävänsä, että tästä syystä häntä pidetään ylimielisenä. ”Paras saamelainen on nöyrä saamelainen.”

Katkeruuteen on syynsä. Ima on sitä sukupolvea, joka pakotettiin lapsena pois kotoaan suomalaiseen kouluun, täysin kielitaidottomana. Monelle, myös Imalle se tarkoitti käytännössä asuntolaa, koska välimatkat olivat pitkät eikä teitä ollut.

7-vuotias Ima pääsi kotiin vain kolmen viikon välein. ”Sen jälkeen kotiin meni kylään. Kyllähän siinä oli aika orpo olo.”

Moni vieraantui tuona aikana paitsi perheestään, myös kielestään. Saamelaisia pidettiin yksinkertaisina, likaisina lappalaisina, jotka piti sivistää ja opettaa kunnon suomalaisiksi. Ima on tuottanut aiheesta dokumentin, Suomi tuli Saamenmaahan, joka esitettiin YLEssä reilu vuosi sitten. Se oli ensimmäinen kerta, kun saamelaisten kipeät muistot nostettiin julkisuuteen.

Pääset katsomaan dokumentin osoitteessa: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomalainen_ristiretki_saamenmaahan_76858.html#media=76890

TOTTUNUT TAISTELEMAAN

Kuvaaja: Ira Koivu

Nykyään nuoret ovat ylpeitä saamelaisjuuristaan ja moni suomalainenkin haluaa opetella saamenkielen. Ima itse joutui käymään koulunsa suomeksi, mutta hänen poikansa, 13-vuotias Ailu, pääsi saamenkieliselle luokalle. Mutta kun Ailu siirtyy luokka-astetta ylemmäs, koulussa on enää vain muutama tunti saameksi.

Lähin saamenkielinen luokka löytyisi Utsjoelta, jonne Ima ja muut saamelais-aktiivit aikanaan taistelivat suomenkielisen päivähoidon. Perhe nimittäin asui Utsjoella Ailun ollessa pieni. Ima vei Ailun päiväkotiin, jossa tiesi olevan saamenkielisen hoitajan. Järkytys oli suuri, kun AIlu jo toisen tarhapäivän jälkeen alkoi puhua suomea kotona.

”Ajattelin, että tämä ei voi jatkua näin. Utsjoki on sentään saamenkielinen kunta! Aloin kirjoitella ahkerasti eduskuntaan, muun muassa Eva Biaudetille”, Ima muistelee.

Taistelu kannatti. Nykyään Utsjoella vanhemmat voivat valita, pistävätkö lapsensa suomen- vai saamenkieliseen päivähoitoon tai kouluun.

UNNA JUNNA TELEVISIOON

Kovin montaa kertaa Ima ei kertomansa mukaan ole jaksanut taistella, mutta silloin kun hän on suuttunut, tulostakin on syntynyt.

Kuten esimerkiksi silloin, kun hän oli mukana tekemässä uutta lastenohjelmaa, Unna Junnaa: “Yleisradio ei alkuun aikonut ottaa sitä ohjelmistoonsa. Muistan, kun ylitseni hyökyi kuuma aalto: Tämä ei jää tähän!”

Ima ja iso joukko muita matkustivat Helsinkiin ja painelivat suoraa päätä eduskuntaan ja Ylen hallintoneuvostoon. Tuloksen tiedämme, tai ainakin useimmat pikkulapsiperheet tietävät: Unna Junna pyörii TV2-kanavalla sunnuntaiaamuisin.

KIITOKSET NORJALLE

Kuvaaja: Ira Koivu

Suurin osa Iman tuotannosta on saamenkielistä, minkä vuoksi valtaväestö ei Imaa tunnekaan. Vähemmistötaiteilijan leipä on tiukassa, etenkin silloin, kun haettu apuraha ei tulekaan. “Kun joutuu taistelemaan Sofi Oksasen kanssa samoista rahoista, mahdollisuudet on aika pienet.”

”Viime vuonna sain kirjastoapurahan, ja se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Mutta luulen, että Suomen puolella ei ilmestyisi yhtään minun kirjoittamaa kirjaa, jos ei olisi Norjan rahoitusta.”

Ima, kuten useimmat taitelijat, kirjoittaa lähinnä itselleen suurta yleisöä sen koommin miettimättä. Mutta osa hänen tuotannostaan voisi kyllä kiinnostaa isompaakin yleisöä. Esimerkiksi suomeksi ilmestynyt runoteos, Maailmalta tähän, varmasti osuisi ja uppoaisi moneen vauvaa odottavaan tai pienen lapsen äitiin, jos nämä vain osaisivat etsiä teoksen käsiinsä.

SAAMELAISPAKETTI

Ima tuntee ylpeyttä Märkien Säpikkäiden menestyksestä ja iloitsee siitä, että saamenkieli on nousussa. ”Yhä useammat ymmärtävät nyt, mikä vaikutus kielellä on identiteettiin, kuinka hienoa on kun sitä osaa. Se on myös tae saada töitä. Ihminen joka menee muualle opiskelemaan, ja tulee takaisin, saa täällä taatusti töitä.”

Pari toivetta hänellä kuitenkin olisi: ”Kaikissa kouluissa tulisi olla tietty saamelaispaketti. Esimerkiksi Norjassa kolme nuorta saamelaista on palkattu kiertämään kouluja ja kertomaan saamelaisista. Sellainen pitäisi saada tännekin.”

”Semmoinenkin aloite on tehty, että jos Oulun saamenkulttuurin osasto saataisiin tänne pohjoiseen. Täällähän se olisi luontevaa, saisi puhua sitä kieltä ja olla sen kulttuurin keskellä.”

Lisää tietoa Imasta ja hänen tuotannostaan osoitteessa: www.imaaikio.net