Pasilan kirjaston kielikulmassa ei harrasteta ryppyotsaista kieliopin viilailua.
Helsingin Pasilan kirjaston suomi–espanja-kielikulman ensimmäiseen tapaamiseen on saapunut joukko innokkaita kielten opiskelijoita. Suomenkieliset haluavat oppia lisää espanjaa ja opettaa espanjankielisille osallistujille suomea. Ja päinvastoin. Ryhmän on tarkoitus tavata kahdeksan kertaa.
”Kiinnostuneita oli niin paljon, että olisimme voineet muodostaa kolme suomi-espanja-ryhmää”, kertoo Helsingin kaupunginkirjaston suunnittelija Tiina Larva.
Kansalaisaktivisti Nikolai Klix esitti ideansa kielikulmista viime joulukuussa kirjastolautakunnan monikulttuurisuusryhmän kokouksessa.
”Olin muutama vuosi sitten Firenzessä yliopisto-opiskelijoiden Erasmus-vaihdossa. Palattuani halusin ylläpitää italian kielen taitoani ja menin Helsingin yliopiston kielikeskuksen tandem-kielikurssille. Siinä kaksi eri kieltä puhuvaa henkilöä opettaa toisilleen omaa äidinkieltään.”
Kielikulmassa yhdistyvät tandem-kurssi sekä kirjastoissa toimivat perinteiset kielikahvilat, joissa maahanmuuttajat opiskelevat suomea. ”Voimme jutella useamman hengen ryhmissä ja pareittain”, Klix sanoo.
Puhekieli uupuu
Kaksi kielikulman suomalaisnaista on opiskellut espanjan kieltä omin nokkineen eteläamerikkalaisten kirjeenvaihtokavereiden avulla. Molemmat kaipaavat puhekielen aktivoimista.
”Kun näin netissä ilmoituksen kielikulmasta tiesin, että tämä on nappijuttu minulle”, Jaana Hirvonen sanoo.
Hänen kaimallaan Jaana Johanssonilla on parikymmentä kielikaveria kuudesta eri maasta.
”Olen opiskellut puolitoista vuotta espanjaa kirjoittelemalla erään kuubalaisen kanssa. Kirjeet menevät hitaasti perille, joten siinä välissä ehtii meilaamaankin. Tosin kirjeenvaihtokaverini voi käyttää sähköpostia ainoastaan nettikahvilassa”, hän kertoo.
Essi Pakarinen on espanjan ja portugalin kielten opiskelija yliopistossa. Espanja soljuu sujuvasti, miksi siis kielikulmassa?
”Minulla ei ole riittävästi mahdollisuuksia puhua espanjaa”, hän sanoo.
Osa kansalaisyhteiskuntaa
Kuubalainen Yadira Frometa on opiskellut seitsemän kuukautta suomea.
”Opettaja on erinomainen, mutta opettelemme pääasiassa kirjakieltä. Kadulla taas kuulee pelkkää puhekieltä, joten tarvitsen sitä ehdottomasti voidakseni työskennellä Suomessa”, kertoo tietotekniikkainsinööri.
Chileläinen Macarena Loma-Osario ymmärtää neljän kuukauden suomen opiskelun jälkeen paremmin TV-uutisia kuin puhekieltä.
”10-vuotias poikani on oppinut slangin kahden vuoden Suomessa olomme aikana. Hän ei suostu juttelemaan kanssani suomeksi, koska puhun liian hitaasti”, hän nauraa.
”Älkää huoliko, täällä voitte unohtaa kieliopin ja keskittyä puhumiseen”, huikkaa Nikolai Klix väliin.
Miehen suunnitelmissa on näyttää kielikulmassa Pedro Almodovarin ja Aki Kaurismäen elokuvia. Ja viimeisellä kerralla voisi tehdä vaikka piknikin Suomenlinnaan!
”Tärkeintä on, että ihmiset hyötyvät kielikulmasta ja viihtyvät täällä.”
Tiina Larvan mukaan kielikulma peilaa hyvin visiota Helsingin kaupunginkirjastosta osana uutta kansalaisyhteiskuntaa.
”Siellä ihmiset opettavat toisilleen tietoja ja taitoja. Ja kun kirjastolla on tarjota sitä varten sopivat tilat, mikäpä sen parempi.”
Suomi-espanja- ja suomi-venäjä-kielikulmat toimivat Pasilan ja Itäkeskuksen kirjastoissa huhti-kesäkuussa 2014.
Toimittajalta
ToimittajaltaKUN saavun Kallion kirjastoon, tuntuu kuin tulisin toiseen kotiin. Tutut virkailijat tervehtivät minua hymyillen ja vaihdamme muutaman sanan. Jos olen kulttuurinnälkäinen, tarkistan eteisen kyltistä viikko-ohjelman. Tarjolla voi olla musiikkia, kirjan julkaisutilaisuus tai jokin esitelmä. Olenpa tutustunut rakkaimpaan harrastukseeni naurujoogaankin pari vuotta sitten Kallion kirjastossa.
KIRJASTOT ovat muuttuneet viime vuosikymmenien aikana rajusti. Muistan, kuinka luin lapsena Viisikko-kirjoja hiiren hiljaa Kotkan kaupunginkirjaston lastenosastolla. Virkailija istui arvokkaan pöytänsä takana ja oli ainoa, jolla oli lupa puhua ääneen. Tänä päivänä lapset temmeltävät iloisesti Kallion kirjaston lastenosastolla. Elleivät sitten istu tietokoneen ääressä pelaamassa. Toki monet lukevatkin.
HILJAINEN lukukammio on muuttunut koko kansan olohuoneeksi. Eikä siinä mitään vikaa ole. On hienoa, että läpikaupallistuneessa yhteiskunnassa on edes yksi paikka jossa saa istua kaikessa rauhassa, eikä kukaan tule ajamaan pois, jos et osta mitään. Toisaalta on asiakkaita jotka kaipaavat takaisin hiljaisuuteen. Kaikissa kirjastoissa ei ole tilaa erillisille lukusaleille, joten äänekkäämmät tilaisuudet syövät lukurauhaa. Osa asiakkaista on edelleen myös niitä, jotka käyvät vain pikaisesti lainaamassa kirjoja.
KIRJASTOLAITOS näyttääkin nyt hakevan suuntaa, mihin keskittyä tulevina vuosina. Itse pidän kirjojen ja levyjen lainaamista kirjaston perustehtävänä, jonka laatu ei saa kärsiä muiden palveluiden vuoksi. Yhteisöllisyys kielikulmineen ja tapahtumineen on ylimääräistä plussaa, kirsikka kirjastokakun päällä!
Päivi Tolonen
