Helsingin väkiluku on kasvanut 150 000 hengellä ilman, että on rakennettu yhtään uutta kirjastoa.
HELSINGIN budjettineuvotteluissa näytettiin peukkua keskustakirjastolle. Päätös ei vielä ole lopullinen, sillä hanke viedään vielä kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi helmi-maaliskuussa. Mutta signaali on selkeä: kaikki poliittiset ryhmät ovat sitoutuneet varaamaan tarvittavan lisärahan keskustakirjastolle kaupungin investointibudjetista vuosina 2017–18.
Keskustakirjasto on poliittisessa myötätuulessa, mutta sitä myös vastustetaan edelleen. Valtuustokäsittelyn ajoittuminen eduskuntavaalien alle ei ainakaan helpota poliittisen päätöksen tekemistä.
VASTUSTUKSEEN on ainakin kolme eri syytä. Erityisesti oikealla halutaan säästää rahaa aina, kun tilaisuus tarjoutuu ja niille, jotka kampanjoivat tiukalla taloudenpidolla, mahdollisuus 65 miljoonan säästöihin tuntuu houkuttavalta.
Keskilinjan vasemmalla puolella pelätään lähikirjastojen puolesta. Kirjastot halutaan pitää ihmisten lähellä, ja keskustakirjaston rooli nähdään mieluummin uutta luovana kuin vanhaa korvaavana. Itse olen samaa mieltä. Kirjastoja tarvitaan asuinalueilla, ei vain keskuksissa.
Kolmas vastustusperuste on, että lähitulevaisuudessa siintävät sähkökirjat tekevät kirjastorakennukset muutenkin tarpeettomiksi. Väite perustunee heikkoihin tietoihin siitä, mitä kirjastot nykyään oikein ovat ja mitä ne tekevät, mutta se toistuu sitkeästi.
TÄSSÄ on nyt sekä seurallemme että kirjastolaitokselle viestintähaaste. Kirjastoja ajatellaan edelleen vain ja ainoastaan kirjan kautta, vaikka joka toinen kirjastokäynti tehdään muista syistä.
Huoli lähikirjastoista on ehkä todellisin uhka. Keskustakirjaston arvioidaan kasvattavan kirjastotoimen käyttömenoja seitsemällä miljoonalla. Budjettineuvotteluissa taas sovittiin, että puolet menolisäyksestä pitää kattaa säästöillä. Haasteita on, jos tavoite pysyy voimassa.
Kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa linjasimme, että lähikirjastoverkon pitäminen entisellään on keskustakirjaston rakentamisen ehto. Menojen leikkauksesta tuleekin haastava laatikkoleikki virkahenkilöstölle.
KESKUSTAKIRJASTOLLE on todellinen tarve ja uskon, että rahat sen pyörittämiseen löydetään tavalla tai toisella. Juuri nyt on mielenkiintoista rakentaa uusi, hyvin resursoitu kokeellinen kirjasto, kun koko laitoksen konsepti elää ja uudistuu. Laboratoriolle on käyttöä.
Keskustakirjastoa tarvitaan myös ihan kirjastona. Helsingin väkiluku on kasvanut 1986–2014 yhteensä 150 000 hengellä ilman, että on rakennettu yhtään uutta kirjastoa. Keskustakirjaston valmistuessa Helsingissä on kirjasto per 17 593 asukasta. Se on suhteessa sama, kuin jos vajaan 18 000 asukkaan Pirkkalassa olisi vain yksi kirjasto. Niitä on kuitenkin kolme.
USKON, että keskustakirjasto rakennetaan. Ja uskon, että se palvelee helsinkiläisten lisäksi muutakin maata. Se näkyy eduskunnan portailta ja muistuttaa kansanedustajia siitä, että kulttuuri on kansalaisille tärkeää.
