Kirjastoammatit-sarja, osa 2: Hankkija
Hankkija päättää mitä kirjoja kirjastoon hankitaan. Työssä vaaditaan avointa mieltä ja suvaitsevaisuutta toisenlaisia ajatuksia kohtaan sekä kykyä erottaa tarjonnasta olennainen epäoleellisesta.
Kirsi Salminen työskentelee Pasilan kirjastossa hankinta- ja luettelointitoimiston palveluesimiehenä. Alaisinaan hänellä on muun muassa hankintasihteereitä.
”Minä vastaan tilauksista ja hankintaprosesseista sekä logistiikasta. Olen lähiesimies hankintasihteereille ja hoidan henkilöstöasioita. Sen lisäksi vastaan siitä, että kirjastot saavat aineistoa hyllyihinsä”, hän kuvailee työtään.
Palveluesimies hoitaa tilaukset ja katsoo, että hankintaan liittyvät prosessit toimivat.
”Ei tämä kuitenkaan pyörisi ilman näitä kaikkia työntekijöitä”, hän huomauttaa.
Jatkuvaa hankintaa
Hankintoja tehdään viikoittain, hankinta- ja luettelointi osaston läpi kulki viime vuonna lähes 162 000 nidettä. Vaikka pääkaupunkiseudun tilaukset hoidetaankin keskitetysti juuri Pasilan kirjaston kautta, tekevät kirjastot valintansa itse, jokaisella kirjastolla on siihen oma määrärahansa. Kirjastojen työntekijät tietävät itse parhaiten, mitä juuri heidän alueellaan luetaan.
Pääkaupunkiseudulla tiedetään jo keväällä millainen kirjasyksy on tulossa.
Hankinnoissa pyritään täyttämään asiakkaiden ehdotukset mahdollisuuksien mukaan, siksi kirjastoihin hankitaan myös omakustanteita. Ensi vuoden alusta asti hankintalistalle siirtyvät myös e-kirjat.
Työ Pasilan hankinta- ja luettelointitoimistossa eroaa normaalista kirjastotyöstä siten, että siellä työskentelevillä ihmisillä on taloudellisesti laajemmat oikeudet tehdä tilauksia.
Samaan aikaan toisaalla
Siinä missä pääkaupunkiseudulla kirjastoon päätyvät lähes kaikki kirjat on tilanne aivan erilainen esimerkiksi Iniössä.
”Meillä on täällä noin 250 vakituista asukasta, joista enemmistö ruotsinkielisiä. Pääosa asiakkaista asioi Norrbyn kirjastossa, jossa ainoana työntekijänä olen minä. Vastaan yksin kirjojen hankinnasta täällä”, kertoo kirjastohoitaja Eva Lettinen.
Kirjaston asiakkaat esittävät hankintatoiveita, jotka Lettinen yleensä pystyy täyttämään. Toiveet ovat usein uutuuksia, joista on kirjoitettu lehdissä, etenkin Huvudstadsbladetissa.
”Koska asukkaita on niin vähän, on lukijoitakin vähän. Jokainen on arvokas. Hankin toivotun kirjan, jos otaksun että lukijoita on ehkä muutama lisää.”
Kirjoja kielen mukaan
Kirjoja Lettinen hankkii kielisuhteiden mukaan.
”Ruotsinkielisestä kirjallisuudesta painotan etenkin suomenruotsalaista kirjallisuutta. Myös pohjoismaiset ja suomalaiset suosikkiuutuudet löytyvät usein meiltä. Hankin näitä uutuuksia seuraamalla itse lehtikirjoittelua sekä selaamalla kustantajien lähettämiä esitteitä.”
Kirjan luonteesta riippuen hän käy katsomassa teosta kirjakaupassa ennen kuin uskaltaa hankkia sen kokoelmaan. Esimerkiksi tietokirjan ostaminen näkemättä on riski.
”Minusta on kivaa hommata kirjoja, ja nähdä mitä muut ovat toivoneet ”, Lettinen sanoo.
Painostusta hän ei ole työssään kokenut, vaikka on työskennellyt kirjastonhoitajan virassa jo 15 vuotta.
”Iniöläiset ovat kai tyytyväisiä, kun saavat kirjoja. Joistain tekemistäni poistoista olen joskus saanut kritiikkiä.”
Väärät valinnat
Joskus hankinta kuitenkin saattaa osoittautua huonoksi.
Viimeksi pettymykseksi osoittautui käsityökirja, jonka ohjeista ei saanut selvää.
”On myös tullut tilattua joku sisällöllisesti erinomainen historiakirja Ruotsista, joka on hajonnut irtolehdiksi muutaman lukukerran jälkeen. Lainattavissa se on edelleen enkä viitsi tilata uutta kappaletta, koska se lienee samanlainen. Liimailen välillä kirjaa, mutta kai se ajan oloon alkaa muistuttaa sellaista oikein vanhanaikaista vessapaperipinoa, kun ne myytiin joskus irtolehtinä. Harmi, sillä sisältö on erinomainen”, Lettinen kertoo.
Ja joskus kirjan sisältö ei vain ole kirjastoon sopiva.
”Muutama ylipornoistunut sarjakuvakirja on myös tullut hankittua, kun olen tykännyt, että pitää esitellä uutta sarjakuvaa. Mutta eihän sellaisten paikka sitten oikein kirjastossa olekaan. Eihän meillä täällä Jallujakaan ole.”
