Kirjastotyö vaatii kelvollista fyysistä kuntoa, sillä työ on raskasta.
Elämme aikaa, jolloin ministeri huutaa torilla työttömille ”menkää töihin”, vaikka tietää avoimia työpaikkoja olevan raa’asti vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita ja vaikka koulutusjärjestelmämme romuttamisen takia työn vaatimusten ja työnhakijoiden osaamisen kohtaaminen on koko ajan vaikeampaa. ”Kyllä työtä tekevälle riittää” on tarina, jota itseäni vanhempien sukupolvien todellisuudesta vieraantuneimmat edustajat vieläkin jauhavat ymmärtämättä työelämän muuttuneen viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden aikana valtavasti. Töitä ehkä löytyisi, mutta palkanmaksajia ei.
Kirjasto auttaa työttömiä työnhakijoita jo pelkällä olemassaolollaan. Kaikilla ei ole kotona nettiyhteyttä tai tietokonetta, joiden avulla väsätä riittävä määrä tarpeettomia työnhakuja kuukaudessa. Kirjastossa on. Kirjastossa on materiaalia niin ohjattuun kuin omaehtoiseen opiskeluun. Kirjastossa saattaa olla harrastusvälineitä, joilla ylläpitää työkuntoa, ja tietenkin kaunokirjallisuutta, jonka avulla hetkeksi paeta työttömyyden masentavaa todellisuutta.
Oma kirjastoni on ollut viime keväästä alkaen valtakunnallisen osaamisen tunnistamisen järjestelmän Paikkon oppimisympäristö. Hankkeen aluksi tunnistettiin, millaista osaamista kirjastossamme on mahdollista hankkia, ja nyt työllistetyt saavat lähtiessään matkaan osaamistodistuksen. Kirjastossa on mahdollista oppia ja erikoistua hyvin monenlaisiin tehtäviin, toki yksikön koko ja resurssit huomioiden.
Kirjasto ei ole työvoimatoimisto, eli kirjasto ei etsi kenellekään töitä. Kirjastonhoitajat ja -virkailijat ovat oman alansa ammattilaisia, mutta eivät välttämättä muiden alojen. Parhaiten kirjasto auttaa työttömiä palkkaamalla heitä tarvittaessa töihin erilaisin byrokraattisin kommervenkein. Erilaisin tuki- tai koulutusmuodoin, harjoittelujaksoin, mitä näitä nyt on. Yhteistä näille kommervenkeille on, että niistä saa kirjaston mittapuullakin vähän tai ei ollenkaan palkkaa. Se on pirullista. Silti kirjastoon pyritään töihin ja harjoitteluun enemmän kuin pystymme ottamaan. Kaikki eivät kirjastotyössä pärjää, vaikka niin välillä luullaan. Kirjastotyö vaatii kelvollista fyysistä kuntoa, sillä työ on raskasta. Käsitys siististä sisätyöstä on sitkeässä. Ei kirjastossa lapiolla ojia kaiveta, mutta lihakset kipeytyvät ja kädet likaantuvat.
Olen ollut aikanaan työttömänä sen verran, että halveksin alentavia iskulauseita hokevia poliitikkoja ja muita parempiosaisia enemmän kuin voin sanoin kuvailla. Työttömyys ei ole lomaa. Työttömyys on henkinen ja taloudellinen lamakausi, jota en soisi kenenkään kokevan. Ei esimerkiksi risusavottaan voi ketään kylmiltään ja ilman osaamista laittaa, eikä kenenkään metsään tuosta vaan mennä vesurin tai raivaussahan kanssa riehumaan, vaikka osaamista olisi.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatralla.
