Kiertotalous on tulevaisuutta, ja siinä kirjasto on edelläkävijä.
”Kirjasto perustuu lainaamiseen ja suosittelemiseen, mikä on taloutta.” Näin toteaa taloustieteen professori Saara Taalas haastattelussa Talous & Yhteiskunta -lehdessä kaksi vuotta sitten. Jutun otsikossa kysytään, voiko kulttuuria mitata.
Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen erikoistutkijat Vappu Renko ja Minna Ruusuvirta ovat sitä mieltä, että kulttuuria on mitattu viime aikoina juuri talouden mittareilla.
”Taloudelliset perustelut ovat korostuneet kulttuuritoiminnassa jo vuosikymmeniä osana siirtymää kohti kilpailuvaltiota”, he sanovat.
Kulttuuriin kohdistuneet leikkaukset ovat lisänneet keskustelua entisestään. Tämä näkyi esimerkiksi kevään kuntavaaleissa.
”Kuntien järjestämän kulttuurin rahoituksesta suurin osa, 470 miljoonaa euroa, tulee kuntien omista verotuloista. Siten kunnilla on laaja mahdollisuus vaikuttaa kulttuuritoimintansa sisältöihin”, Renko ja Ruusuvirta toteavat.
Heidän mukaansa kunnissa on entistä enemmän pystyttävä perustelemaan kulttuuripalvelujen olemassaoloa.
Kulttuurin ja kirjastojen tukemista perustellaan sillä, että se maksaa itsensä takaisin. Ajatellaan, että kirjastolla on eräänlainen välinearvo työllistäjänä ja talouden pyörittäjänä. Kaupunki budjetoi rahaa kirjastolle, joka budjetoi sitä muun muassa hankintoihin ja palkkoihin. Tätä rahaa taas käytetään kaupungin alueella.
Kirjastoilla voidaan nähdä olevan myös piilevää taloudellista vaikutusta. Kokoelmat, tapahtumat, tietopalvelu ja tilat ovat resursseja, jotka säästävät rahaa, sillä ne ovat yhteisessä käytössä.
Renko ja Ruusuvirta muistuttavat, että kirjastojen asiakkaille kyse ei ole kuitenkaan ensisijaisesti rahasta. Kirjastolaitos tuottaa yhteiskunnalle myös muunlaista hyötyä.
”Kuntalaistutkimus viime vuodelta osoitti, että kuntalaiset arvostavat erityisesti kirjastopalveluja.”
Kirjasto saa erinomaisen arvion myös esimerkiksi palvelun saatavuudesta ja saavutettavuudesta.
Kirjastot ovat kierto- ja jakamistalouden edelläkävijöitä. Ne saavat yhden kirjan, ompelukoneen ja tilan riittämään monelle. Näin ne pyrkivät toimimaan ympäristön kantokyvyn rajoissa.
Valtioneuvosto teki neljä vuotta sitten kiertotalouden strategisen ohjelman, jonka tavoitteena on luoda kiertotaloudesta talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä.
Sellaisessa talouskeskustelussa kirjasto voidaan nähdä edelläkävijänä.
