Etusivu> Kirjastolehti > Yks hikinen ystävänpäivä

Yks hikinen ystävänpäivä

Kirjastoammatit-sarja, osa 4: Informaatikko

Informaatikko Pia Rask-Jussila kertoo työpäivästään.

Normaalisti oon satasella aamuihminen, mutta tänään en meinaa millään saaha ihteäni kammettua ylös sängystä. Mieli onneksi entraantuu, kun postiluukusta tipahtaneessa Pieksämäen Lehdessä on miun toimittama sivistystoimen Sieppari-liite. On se kommee!

Kirjastolle päästyäni jalkaudun runohyllyille. Päivän agendalla on aikuisrunovinkkausta ystävyydestä ja rakkaudesta – onhan ystävänpäivä! Setti kaipaa vielä täydennystä, otan yhen Hynysen pinon päällimmäiseksi ja lähden valmistautumaan. Olen talon ainoa vinkkari ja rundaan kaikki porukat eskareista eläkeläisiin. Kakkos-, nelos- ja seiskaluokat kuuluu perusohjelmaan vuosittain, tänä vuonna tein yhden työpäivän myös yläkoululaisten seksivinkkausta.

Kunnes! Pikaviestimessä huutaa sairasvuoteeltaan kulttuurisihteerimme Tiina, jolla on kriisitilanne kätösissään. Puoli firmaa on lenssuaallon alle jääneitä, mukaan lukien koko kulttuuritoimi eikä kukittajaa löydy sunnuntain konserttiin. Paitsi nyt! Toimenkuva laajenee taas. Päivittelen samalla koko kulttuurikeskuksen Facebookia ja muistuttelen viikonlopun keikoista. Miun työyhteisö on nimittäin Pieksämäen kulttuurielämän kehto, nimeltänsä Poleeni ja noin viidennes työajastani on budjetoitu koko talon hyväksi. Se tekee miun tontista ihanan vaihtelevan ja samalla haastavan, koska kulttuuripuolen juttuihin miulla ei ole muuta koulutusta kuin tämä käätäntö opettaa – metodi.

Puoli kymmeneltä on runosetti kasassa! Älyttömän hyvä, koska keikka alkaa puolen tunnin päästä ja kävellessä mennee siitä vartti. Suuntana alakoulun opettajien virkistysvälitunti. Anna-Leena Härköselle irtoaa kunnon naurut:

”Sä olet vääränlainen mies
niin kuin kaikki miehet on
ja vääräksikin mieheksi oot
harvinaisen toivoton…”

Miun työssä korostuu se, että persoonassa on oltava puolet kaupparatsua, joka myy kirjastopalveluita jos kenellekin. Oman haasteensa tähän kuvioon tuo työaikani rajallisuus. Tällä hetkellä pinnalla on myös muuttuvat oppimisympäristöt. Miten printti kestää e-aineistojen rinnalla ja miten kirjastojen pitäisi siihen reagoida? Sitä pähkin osana paikallista elämänkaarikeskusprojektia.

Ruokatunnin jälkeen mietin viikon viimeistä ”ohjelmanumeroa”. Kylään on tulossa jopolaisia, eli joustavan perusopetuksen ysiluokka, jonka nuorisotyöntekijältä oon saanut vapaat kädet tunnin vierailuun. Mututuntuma on, etteivät hyö hetkeen oo käyneet kirjastossa, joten päätän laittaa heidät tutustumaan taloon kirjastosuunnistuksen varjolla. Sillä konstilla tullee palautettua mieleen, mitä missäkin on. Loppuun vähän vinkkausta – Nörttiä, yks rakkausjuttu, sarjiksia.

Perjantai-iltapäivän viimeinen oppitunti on ehkä vähän levoton, mutta hyvin heillä riittää huumorintaju ”suureen hirviöjahtiin”. Vinkata en kyllä kerkiä, kun tulivat vähän myöhässä. Vinkkaus on miun suuri rakkaus, josta nautin überisti. Miulla on kerran kuukaudessa etälukupäivä, jolloin ahmin potentiaalisia vinkattavia ja normaalisti ehdin valmistella vinkkaukset työajalla. Suurena apuna on Kirjavinkkariyhdistys, jonka blogista saa vinkkejä omiin settilistoihin.

Opet ja reksit on yhteistyökumppaneistani tärkeimmät. Pikkuväen toimintaa suunnittelen toki myös, mutta käytännössä esimerkiksi satutuntien toteutuksesta vastaa modernisti ”alihankkija” – paikallisen lastenkulttuuriverkoston superhyvä sanataiteilija.

 

Mikä: Informaatikko

Yleisissä ja tiedekirjastoissa työskenteli v. 2012 yhteensä 4865 kirjastoammatillisesti koulutettua henkilöä. Koulutukseltaan informaatikko on yleensä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Työtehtäviin kuuluu tiedon hakuun, hankintaan ja välitykseen liittyvät tehtävät, tiedottaminen sekä tietojärjestelmien ylläpito ja suunnittelu. Informaatikko on tietokantojen ja aineistojen asiantuntija.
Suomalaisista kirjastoista voit löytää myös esimerkiksi pedagogisen informaatikon, joka suunnittelee erityisesti ohjaus- ja opastuspalveluita eri kohderyhmille. E-informaatikko puolestaan on elektronisten aineistojen erityiskysymysten asiantuntija.

Lähde: Ammattinetti

 

Kuka: Pia Rask-Jussila

Koulutus:

  • Filosofian maisteri, Tampereen yliopisto 2011. Pääaineena informaatiotutkimus ja interaktiivinen media, sivuaineena tiedotusoppi ja Suomen kirjallisuus.
  • Tradenomi, SeAMK 2008, kirjasto- ja tietopalvelu

Työkokemus:

  • Informaatikko, Pieksämäen kaupunginkirjasto, 2013 ->
  • Vs. kirjastonjohtaja, Toholammin kunnankirjasto 2012–2013.