Videopelit on suotta leimattu passivoivaksi teinipoikien harrastukseksi. Tutkimukset nimittäin osoittavat pelaamisella olevan monia suotuisia vaikutuksia. Pelaajien keski-ikäkin on nykyään 35.
Kaikkien tuntema keltainen puolipallo Pac-Man seikkaili ensimmäisen kerran haamuja vilisevässä luolastossa vuonna 1980. Videopelikulttuuri on kehittynyt vuosien varrella valtavasti. Tätä nykyä pelihahmot ovat huippurealistisia, ja esimerkiksi urheilupelejä on vaikea erottaa oikeista urheilulähetyksistä.
Vanhemmat jotka eivät ole tunne videopelikulttuuria, saattavat pitää lapsensa pelaamista hyödyttömänä viihteenä. Ei liene perhettä, jossa ei ole käyty välillä kiihkeitäkin keskusteluja jälkikasvun kanssa pelaamisen hyödyistä tai ainakin pelaamiseen käytetystä ajasta. On totta, että liiallinen pelaaminen on haitallista ja vanhempien tuleekin asettaa pelaamiselle aikarajoitukset.
Sonja Ängeslevä, maailman pelialan kattojärjestö IGDA:n Suomen osaston puheenjohtaja toivoo kuitenkin ihmisten asenteiden muuttuvan sallivimmiksi pelaamista kohtaan.
”Pelikulttuuri on normalisoitunut ja muuttunut marginaali-ilmiöstä arkiseksi. Silti niin sanottujen ei-pelaavien ihmisten keskuudessa stereotypiat ovat yhä syvässä. Edelleen kuvitellaan, että pelit ovat pääsääntöisesti väkivaltaista räimettä ja pelaajat teinipoikia, mikä on hyvin kaukana todellisuudesta. Esimerkiksi Suomessa K-18 -kiellettyjä pelejä on vain noin neljätoista prosenttia kaikesta maahantuodusta pelitarjonnasta”, Ängeslevä kertoo.
Pelit parantavat reaktiokykyjä
Tutkimukset ovat osoittaneet, että pelaaminen kehittää yhteistyötaitoja ja parantaa pelaajan neurologisia ominaisuuksia. Pelaaminen ei ole siis pelkkää ajanvietettä, vaan se kehittää reaktiokykyjä ja muita tilanhallintaan liittyviä ominaisuuksia.
Geneven yliopiston tutkija Daphne Bavalier on tutkinut pelaavien ja ei-pelaavien ihmisten aivotoimintaa yli vuosikymmenen ajan. Vuonna 2000 hän asetti kaksi testiryhmää pelaamaan kahta eri peliä. Toinen ryhmä pelasi Medal of Honor -nimistä hektistä sotapeliä ja toinen Tetristä, jossa kasataan palikoita yhteen huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa.
Pelisessioiden jälkeen Bavalier testasi pelaajien tilanhahmottamiskykyä. Kävi ilmi, että hektistä sotapeliä pelanneet saivat kaikki paremmat testitulokset kuin hidastempoisempaa Tetristä pelanneet testiryhmäläiset. Hektinen pelimaailma opetti pelaajia reagoimaan nopeammin ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tutkimuksessa myös havaittiin, että ne testiryhmäläiset, jotka olivat jo aiemmin pelanneet reaktiokykyjä vaativia pelejä, osasivat hahmottaa ympäröivää tilaansa kaikkein parhaiten.
Vuonna 2010 Bavalier tutki pelaavien ja ei-pelaavien reaktiokykyjä. Molempien testiryhmien piti pitää silmällä tietokoneen kuvaruudulla liikkuvia pieniä valotäpliä ja seurata niiden kulkua. Pelaavien ja ei-pelaavien ryhmien tarkkuudessa ei ollut eroa, mutta pelaavien ryhmän jäsenten reaktioajat olivat ei-pelaavia nopeampia.
Tällainen tutkimustieto on elintärkeää, kun analysoidaan esimerkiksi ihmisten käytöstä ja reaktionopeutta auton ratissa. Pelaajilla on ajaessaan kyky havaita ennalta arvaamattomia asioita nopeammin kuin niillä, jotka eivät videopelejä harrasta.
Yhä useampi pelaaja on nainen
Vaikka nuoret pelaavat paljon, monille saattaa tulla yllätyksenä, että videopelien pelaajan keski-ikä on esimerkiksi Englannissa 35 vuotta. Pac-Man tuli markkinoille 33 vuotta sitten. Yhä useampi perheen perustanut yli 30-vuotias on kasvanut nuoruutensa pelien parissa ja tietää, miten ne toimivat. Mikäli pelit eivät ole vielä tuttuja, kannattaa niitä kokeilla itse sen sijaan, että niihin suhtautuisi epäilevästi. Valinnanvaraa on tätä nykyä niin paljon, että kaikille löytyy pelejä.
Huomionarvoista on myös se, että yhä useampi pelaaja on nainen. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa 45 prosenttia pelaajista on naispuolisia. Tähän on ollut syynä netissä pelattavien pelien, sosiaalisen median kuten Facebook-pelien sekä kännykkäpelien yleistyminen. Esimerkiksi maanviljelyssimulaatio Farmville on yksi Facebookin suosituimpia pelejä, ja sen pelaajat ovat pitkälti naispuolisia. Ja kukapa meistä ei olisi pelannut kännykällään suomalaisen Rovion Angry Birds -hittipeliä?
Kirjasto auttaa valinnassa
Yhä useampi markkinoille julkaistava peli on tehty aikuisille. Kun vuonna 2008 lapsilta kiellettyjä pelejä oli markkinoilla neljä prosenttia, on luku noussut viidessä vuodessa neljääntoista prosenttiin. Silti leijonanosa peleistä on yhä myös lapsille ja nuorille sopivia. Valinnanvaraa on nuoremmillekin siis valtavasti.
Yleiseurooppalaiset PEGI-ikärajat ovat käytössä myös Suomessa. Nyrkkisääntönä on hyvä muistaa, että K18-pelit ovat vain aikuisille tarkoitettuja. Sitä alemmat ikämerkinnät ovat suosituksia siitä, minkä ikäisille lapsille ja nuorille peli on tarkoitettu. Ikärajamerkinnän vieressä olevat pienet laatikot myös kertovat, millaista sisältöä peleissä on.
Lisätietoa PEGI-luokitusjärjestelmästä löytää helposti sivuilta www.pegi.info.
Mikäli et tiedä, millaisista peleistä kannattaisi tutkimusretki pelikulttuurin pariin aloittaa, kannattaa kysyä rohkeasti neuvoa vaikkapa kirjastonhoitajalta. Kirjastoista pelejä on voinut lainata jo vuodesta 2009 lähtien. Valikoima on todella laaja, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjaston Helmet.fi-hakupalvelu antaa konsolipelihaulla näkyviin 765 hakutulosta.
Lauantaina 9. marraskuuta 2013 vietetään kirjastoissa kansallista pelipäivää. Sitä edeltävällä viikolla vietetään kansallista peliviikkoa. Viikon aikana kirjastoissa panostetaan niin konsolipeleihin kuin muihinkin pelimuotoihin, ja kirjastoissa voi harrastaa esimerkiksi lautapelejä ja muita pelaamisen eri muotoja.
__________________________________________________________________
Pelataanko vai pelätäänkö? -miniseminaari kutsuu kirjastojen henkilökuntaa, kasvattajia ja kaikkia pelaamisesta kiinnostuneita. Turun kirjamessujen yhteydessä, 4.10.2013 klo 12–16, Turun messukeskus, Auditorio 3. Ilmoittautuminen: http://tinyurl.com/owlt9nm
