Etusivu> Kirjastolehti > Tapiolan kirjasto tarjoaa arviointipalvelua pöytälaatikkokirjailijoille

Tapiolan kirjasto tarjoaa arviointipalvelua pöytälaatikkokirjailijoille

Kirjastolehti testasi palvelun.

Tapiolan kirjasto tarjoaa ilmaiseta arviointipalvelua pöytälaatikkokirjailijoille. Toimittaja testasi palvelun.

Olen saapunut Tapiolan kirjastoon kuulemaan tuomion kirjoittamastani novellista. Minua jännittää hieman, joten pyydän arvostelupalvelusta vastaavaa Mikko Airaksista ensin kertomaan, mistä toiminta sai alkunsa.

”Välitimme viime vuosituhannen puolella Espoon kirjailijat ry:lle lukijoiden tekstejä luettavaksi. Asia jäi kytemään, ja viime keväänä johtajamme Sunniva Drake päätti, että kirjastomme ryhtyy jatkamaan arviointipalvelua.”

Kun Ylen Uudenmaan uutiset teki marraskuussa aloitetusta palvelusta jutun, oli julkisuus taattu. Kirjastoon alkoi tippua tekstejä heti uutisen jälkeen. Niitä tulee päivittäin yhdestä kahteen. Suurin osa on lyriikkaa, joukossa on myös novelleja, muistelmia ja tietotekstejä.

”Kirjoittajien laaja ikähaitari on ollut yllätys. Odotin lähinnä Espoossa pitkään asuneiden iäkkäiden henkilöiden muistelmia”, Airaksinen sanoo.

 

Kenelle suuntaat kirjoituksesi?

Airaksinen etsii lukemistaan teksteistä niiden syvintä sanomaa ja pyrkii antamaan oman näkemyksensä siitä, miten sen saisi paremmin esille.
Usein hän neuvoo kirjoittamaan asiat lyhyemmin. Siten lukija saa käyttää enemmän mielikuvitustaan. Kannattaa myös välttää tårta på tårta -ilmaisuja.

”Eräässä juuri lukemassani tekstissä oli tällainen lause: Missä hemmetissä he oikein viipyvät, nainen kiroili. Parempi ilmaisu olisi nainen sanoi.”

Sadattelen mielessäni möhläystäni, mutta kriitikkoni keventää palautettaan muotoseikoista. ”Kyseinen teksti oli kuitenkin oikoluettu, mikä on aina plussaa.”

Airaksinen pohtii, mikä tekstissä on kehityskelpoista ja kenelle kirjoitus on suunnattu. ”Jotkut tekstit on suunnattu selkeästi vain oman perheen luettavaksi. Mutta löytyy niitäkin, jotka kiinnostaisivat varmasti laajempaakin lukijakuntaa. Silloin kysyn, onko kirjoittaja ajatellut julkaisua ja pyrin edistämään tekstin julkaisukypsyyttä.”

Osa kirjoittajista kommentoi saamaansa kritiikkiä, toiset taas vaikenevat kuin muuri. Silloin Airaksista mietityttää, onko hän loukannut kirjoittajan tunteita.

Chick litillä kysyntää

Mikko Airaksinen on lyhytsanainen mies. Saamani palaute on hädin tuskin puolen sivun mittainen.
”Novellisi tavoittaa chick lit -tyylin. Lopetuksessa on huumoria, kun hän saa taksikuskilta käyntikortin sijaan ruttuisen viiden euron setelin. Vaihdoinkin tarinasi alkuperäisen nimen ”Taksimatka” viimeksi mainituksi. Minua kyllä häiritsi se, että päähenkilönä oleva nainen kiukuttelee kaikille mahdollisille asioille, perheestä taksimatkan lyhyyteen. Novellisi herättää kuitenkin lukijan mielenkiinnon. Jäin pohtimaan kuinka tarina jatkuu; saapuuko nainen uudelleen Nizzaan vai tapaako hän taksikuskin kenties yllättäen Suomessa.”

Espoolaiskirjaston tavoittelemasta lukijakunnasta löytyisi tekstille kenties sopiva kohderyhmäkin. ”Tavoittelemme lukijoiksi naisia, jotka ovat saaneet kasvatettua pikkulapsensa teini-ikäisiksi ja heillä on taas aikaa lukea enemmän. Pyrimme tarjoamaan heille englanninkielistä chick lit -kirjallisuutta, mutta miksei myös suomenkielistä.”

Kulttuuripoliittinen kannanotto

Pedagoginen informaatikko päätyi arviointipalvelun vastaavaksi, koska pomolla on tapana nakata hänelle perinteiseen kirjallisuuteen liittyviä työtehtäviä.

”Olen siinä mielessä vanhanaikainen ihminen, että tykkään lukea kirjoja laajasti. En toki vastusta uutta tekniikkaakaan. Kirjoitan ahkerasti Sellon kirjat –blogiin ja mainostan sitä Facebookissa”, espoolaiskirjastoissa yli neljännesvuosisadan työskennellyt Airaksinen kertoo.

Hän ei ehdi lukea kaikkia tekstejä, joten osa päätyy muiden virkailijoiden arvioitavaksi. Esimerkiksi runot hän siirtää suosiolla lyriikkaa paremmin tunteville lukijoille.

”Meitä on yhteensä viisi arvioijaa, kaikki lukemisen ammattilaisia.”

Airaksinen pitää arvostelupalvelua kulttuuripoliittisena kannanottona, joka kannustaa ihmisiä kirjoittamaan – ja lukemaan. Hän toivoo, että ihmiset lainaisivat ja lukisivat enemmän kirjoja. ”Lukemalla oppii ymmärtämään paremmin muiden ihmisten näkökulmia.”

www.helmet.fi/tapiolankirjasto

www.sellonkirjat.blogspot.fi