Malmössä toivotaan, että kirjasto ratkaisee yhteiskunnan eriytymisen aiheuttamia ongelmia.
Vierailin tänä syksynä Malmössä, jonka pahamaineiseen Rosengårdin kaupunginosaan on rakennettu uusi kirjasto.
Ruotsi on koko syksyn ollut otsikoissa jengirikollisuuden takia. Useissa lehtijutuissa on pohdittu syytä siihen, miksi jengiytyminen on Ruotsissa lähtenyt käsistä.
Yksi selitys voi olla Rosengårdin kaltaiset lähiöt, joita kutsutaan miljoonalähiöiksi. Ne ovat 1970- ja 1980-luvulla rakennettuja kerrostaloalueita, joihin Ruotsiin tulleet maahanmuuttajat ovat asettuneet. Alueet ovat voimakkaasti eriytyneet. Työttömyys on Ruotsin korkeinta ja esimerkiksi Rosengårdissa kantaruotsalaisia ei juuri muualla näkynyt kuin työskentelemässä kirjaston tiskissä.
Epäluottamus muuta ruotsalaista yhteiskuntaa kohtaan näkyy esimerkiksi siten, että paikalliset eivät mielellään lähde keskustaan asioimaan viranomaisten kanssa. Kirjastolla on tilaisuus toimia matalan kynnyksen asiointipaikkana, jossa voisi esimerkiksi saada apua lomakkeiden täyttämiseen ja työnhakuun. Tulehtuneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tarvitaan kirjaston kaltaista neutraalia, tasa-arvoista tilaa, johon kaikki ovat tervetulleita.
Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että kirjastosta tulisi kaikkien ruotsalaisten kohtaamispaikka. Ruotsissa kamppaillaan saman ongelman kanssa kuin joissain kirjastoissa Suomessa. Ihmiset pitää saada pandemian jälkeen palaamaan kirjastoon. Jos vanha rutiini kirjastossa käymiseen katkeaa, se pitää rakentaa uudelleen. Puitteet ovat kuitenkin Rosengårdissa ensiluokkaiset.
Samalla kun Malmön kaupunki on vihdoin rakentanut maahanmuuttajalähiöön kunnollisen kirjaston, on kirjastoammattilaisilla herännyt myös ymmärrettävä huoli. On riski, että kirjaston harteille asetetaan kohtuuttomia odotuksia yhteiskunnan ongelmien korjaamisesta. Kiertäessäni Malmön kirjastoja huomasin, että kaikkialla näkyi samanlainen kehitys.
Kirjastosta on tullut yhä enemmän kaikkien aihepiirien sosiaalitoimisto, jonka ydin, lukeminen, kirjat ja lukemisen edistäminen, uhkaavat jäädä jalkoihin. Myös paikalliset kirjastoammattilaiset tunnistivat tämän ilmiön. Osalle kirjastoammattilaisista tämä sopii, sillä heille työn ydin on se valtavan suuri apu, jonka he pystyvät tarjoamaan vaikkapa juuri maahan tulleelle ihmiselle joka ei vielä osaa kieltä eikä tunne ruotsalaisen yhteiskunnan palveluja. Osa ammattilaisista kuitenkin haluaisi, että kirjasto palaisi takaisin vanhaan.
