Etusivu> Kirjastolehti > Pääkirjoitus: Kirjojen avulla avaruuteen

Pääkirjoitus: Kirjojen avulla avaruuteen

Jos en olisi tarttunut kirjaan, olisin juuttunut maan pinnalle

Suurin ylpeydenaiheeni lapsena oli se, että osasin lukea. Olin oppinut lukemaan ennen koulun alkamista tavailemalla Aku Ankan taskukirjoja. Niiden kautta aukesi tie Verneen, Dumasiin, Tolkieniin, uusiin ystäviin, korkeakouluun ja työuralle kirjoittamisen pariin. Väitän, että koko aikuisuuteni on rakentunut lapsuudessa luettujen kirjojen varaan.

Siksi viime Pisa-tutkimuksen tulokset saavat mielen matalaksi. Kaksi kolmesta pojasta lukee vain, jos on pakko. Jonkun pitäisi sanoa heille, että kirjojen lukeminen on tosi siisti juttu. Lisäksi kirjoja pitäisi tarjota heille luettavaksi entistä kiinnostavammin. Lukemisesta pitäisi tehdä hauskaa muuttamalla se vaikkapa koululuokkien väliseksi leikkimieliseksi kilpailuksi.

 

Näihin kolmeen asiaan tiivistyy tämän lehden viesti. Tarvitaan parempia lukemisen esikuvia, kuten jääkiekkoilija Kevin Lankinen tai koripalloilija Lauri Markkanen, kuten sivun 16 jutussa kerromme.

Tarvitaan innostunut opettaja, joka kannustaa oppilaat lukemaan heti pienestä pitäen tuhansia kirjoja, kuten opettaja Johanna Lehtinen teki sivun 24 jutussa.

Eikä klassikoita kannata ajatella raskaina lukuvelvollisuuksina, vaan niitä voi vinkata esimerkiksi huumorilla, kuten tutkija Maria Laakso sivun 20 jutussa neuvoo.

 

Kilpailun, esikuvien ja paremman vinkkaamisen lisäksi lukemisen iloon liittyy muutakin. Ei saa pakottaa ketään lukemaan tylsiä kirjoja. Hyväksytään se, että lukeminen voi olla pätkälukemista. Otetaan kodeissa ja kouluissa käyttöön säännölliset lukuajat. Ajatellaan kirjojen lukemista taitona, jota voi opetella kuten Saana Sipola kirjoittaa esseessään sivulla 28.

Miksi minä innostuin lukemaan? Ei ole yksittäistä syytä, mutta tärkeää oli se, että kotona oli kirjoja ja näin aikuisten lukevan niitä. Ukkini oli aina kirja kädessä, joten otin hänestä mallia. Kirjasto oli aivan koulun vieressä, ja kirjastonhoitaja antoi lainata ihan mitä vain ikinä halusi.

Monet pojat lainasivat Stephen Kingiä, mutta minulle se oli liian pelottavaa. Jules Vernen lukeminen kolmannella luokalla saattoi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että graduni käsitteli avaruudessa matkustamista. Jos en olisi tarttunut kirjaan, olisin juuttunut maan pinnalle.