HANKINTALAIN kunnille tuottamista hankaluuksista on puhuttu vuosien ajan, mutta ei se aina herkkua ole valtionkaan puolella. Näin kuvaili tilannetta Hannele Nurminen Tampereen yliopiston kirjaston blogissa pari vuotta sitten:
“Hankintalain mukainen kilpailuttaminen on hyvin vaativaa, ja se edellyttää juridista erityisosaamista. Markkinaoikeudessa on ruuhkaksi asti valituksia julkisista hankinnoista, koska pienikin virhe kilpailuttamismenettelyssä voi antaa syyn valituksen tekemiseen.”
VUODENVAIHTEESSA sama asia valkeni myös yleisille kirjastoille. Lukuisat aineistokilpailutukset ovat keskeytyneet markkinaoikeudelle tehtyihin valituksiin. Suma seisoo toistaiseksi, mutta ensimmäisiä, suuntaa antavia ratkaisuja odotetaan alkukesästä.
LÄHES KAIKKI valitukset on tehnyt Booky.fi, joka on tähän asti operoinut lähinnä yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastojen puolella. Yleisten kirjastojen kilpailutuksissa se on yleensä hävinnyt kahdelle markkinajohtajalle eli BTJ:lle ja Kirjavälitykselle, mutta nyt yhtiö näyttää lähteneen hakemaan jalansijaa markkinaoikeuden kautta.
OIKEUSPROSESSI on kesken, eikä sitä ole kirjastojen suunnalta kommentoitu juuri muuten kuin markkinaoikeudelle laadituilla vastineilla. Kaukaa ja sivusta tilannetta seuranneena tekee kuitenkin mieli esittää ja pohtia muutamia kysymyksiä, joita valitusruuhka herättää.
Olivatko kaikki kilpailutukset tosiaan niin huonosti valmisteltuja, että kirjastoja kannattaa lähestyä mieluummin haaste- kuin myyntimiehen hahmossa?
KIRJASTOSSA vuosia hankintatöitä tehneenä olettaa, että toimittaja satsaa hankintakisassa sekä alennuksiin että palveluun kokonaisuutena. Ennen hankintakisat ratkesivat puhtaasti alennusprosenteilla, mutta nykykirjasto joutuu ottamaan huomioon muitakin muuttujia. Käsittääkseni Booky.fi jää ainakin toistaiseksi pääkilpailijoistaan jälkeen esim. informaatio- ja luettelointipalveluissa.
KILPAILUA tarvitaan ja kirjastot hyötyvät siitä. Tietojärjestelmäpuolella olemme saaneet karvaasti kokea, millaiseen tilanteeseen joudutaan, kun yksi toimija hallitsee markkinoita. Kirjastoilla ei ole halua eikä tarvetta torpata uusien toimittajien ilmaantumista aineistomarkkinoille. Siitä sen sijaan voidaan keskustella, kannattaako se tehdä avoimista ovista käyden vai saranapuolelta Markkinaoikeuden kautta.
ILKKA KONONEN
Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja
