”Kirjaston lainaajat ovat kuin pienoiskuva kuopiolaisista”, Kuopion pääkirjaston palvelupäällikkö Pirjo Rissanen sanoo. Kirjastoon tullaan kävellen, lastenvaunuilla ja rollaattoreilla.
Kirjastorakennus herätti valmistuessaan 1967 monenlaista mielipidettä. ”Rakennus on synkkäkin on kuin mikäkin Bastilji”, kirjoitettiin Savon Sanomissa. Pääkirjasto modernisoitiin nykyiseen asuunsa vuosituhannenvaihteessa toteutetussa remontissa.
”Kokoelmia on hoidettu viime vuosina vastaamaan asiakkaiden tarpeita, mutta joudumme rajoittamaan kappalemääriä vähenevien määrärahojen vuoksi.” Kuopion kaupunginkirjastolla on kymmenen lähikirjastoa ja kaksi kirjastoautoa. Aineisto kiertää yhteisessä varausjonossa. Kirjastossa toteutettiin tietojärjestelmäuudistus vuonna 2004, jota edeltävää lainaushistoriaa ei ole saatavilla.
ROMAANI
Robert Antonini: Isoäitini eroottiset kansantarinat, Like 2002
Lainoja: vuoden 2004 jälkeen 0
Vereslihalla elämänmakuista rämettä kyntävä eroottinen romaani, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Kirjan ronski, lähes 100-vuotias isoäitihahmo loitsuaa tarinoitaan pilke silmäkulmassa. Teoksessa myllää melkoinen hengityksen ja eritteiden sekametelisoppa, josta jää jäljelle kasapäin hersyvää naurua sekä pitkän elämänkokemuksen kypsyttämää viisautta. Anni Sumarin käännös osuu ja uppoaa – rempseä puhekieli maalaa maiseman rehevästä Karibianmeren elämänmenosta.
RUNO
Apollinaire, Guillaume: Alcools: runovalikoima, Otava 1977
Lainoja: vuoden 2004 jälkeen 0
Ranskalaisen Apollinairen vuonna 1913 julkaisema runokokoelma on saanut vaikutteensa symbolismista. Runoissa on näkyvissä murros modernin ja vanhan välillä – lipuihan Apollinaire vuosisadan vaihteen eurooppalaisten taidesuuntausten vanavedessä. Runoilija personifikoi inhimillisen kaipauksen näynomaisiksi tuokiokuviksi: ”kun vuori synnyttää / ja joskus suuressa myrkyssä / kuusi voihkaisten kaatuu nukkumaan.” Tunnesävyt vaihtelevat herkän pastellista tummanpuhuvan groteskiin. Kaiken keskiössä on tuskankipeä rakkaus.
ESSEE
Dmitri Lihatsev: Johdatus nauruun: reunamerkintöjä venäläisyydestä, Pietari-säätiö 1994
Lainoja: vuoden 2004 jälkeen 0
Pietarilainen akateemikko tarkastelee analyyttisessä esseessään venäläisyyden syvintä olemusta. Osansa saa kulttuurin ja luonnon yhteys sekä kulttuurin muistomerkit, kuten puutarhat ja puistot. Teksti vaatii lukijaltaan paljon, mutta palkitsee sitäkin enemmän. Akateeminen tekstinjuoksutus tihkuu teoreettisen keskustelun ohella yleismaailmallista – jopa aforistista – viisautta. ”Aika hävittää, mutta se myös säilyttää. Kauneus luo kuollessaan uutta kauneutta”, kirjoittaa Lihatsev. Kirja soveltuu erityisesti Venäjän kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle.
NUORTENROMAANI
Kurvinen, Jorma: Rapaa ja räniköitä, Otava 1982
Lainoja: vuoden 2004 jälkeen 0
Poikakirjallisuuden esikuvien mukaisesti luvassa on seikkailua ja vauhtia – kaksipyöräisen pärinällä ja kesäisen Suomen kuvilla siivitettynä. Vuoropuheluiden kansanomainen ja rehvakas puheenparsi luo enemminkin vanhentuneen ja jäykän, kuin tuntematonsotilasmaisesti murteenomaisen vaikutelman. Kirja ei välttämättä aivan onnistu lunastamaan nuorimman polven odotuksia, mutta tarjoaa kuitenkin fiktiivisen ajokokemuksen niille, joilta moottoriurheiluvillitys ei ota hellittääkseen.
