LAHDEN kunnan absurdit suunnitelmat kahdeksan lähikirjaston lakkauttamisesta ja korvaamisesta ties millä bestseller -kioskeilla on kirvoittanut kansalliseksi kasvaneen liikkeen lähikirjastojen puolesta.
KYSE ON yksinomaan arvokkaasta ja hienosta asiasta. Lakkautushankkeet ovat usein poikineet paikallisia kirjastoliikkeitä, mutta tämä on nyt liike kaikkien lähikirjastojen puolesta. On syytä toivoa, että tällainen liike kasvaa ja vahvistuu. Juuri tällä hetkellä kirjastojen tilanne on vielä aika hyvä, verrattuna siihen mitä on mahdollisesti tulossa.
EN VEIVAA tätä kelaa sähkökirjoista ja kuntaremontista yhtään pidemmälle, kunhan nyt muistutan, että Tanskassa kuntaremontti puolitti kirjastojen määrän. Että let’s be careful out there.
TÄRKEÄMPÄÄ olisi pohtia, mitä kirjastolaisia edustava Kirjastoseura, ja asiakaspuolta edustava Lähikirjastojen puolesta ry voivat tehdä yhdessä. Tieto pitää saada kulkemaan. Olisi hyvä järjestää yhteinen tilaisuus, jossa voisi vaihtaa ideoita ja näkökulmia sen varmistamiseksi, että kansalaisliike saa kuulla myös kirjastoammattilaisten näkemyksiä kirjastojen kehittämisestä.
MOLEMMAT tahot ovat sitoutuneita ajatukseen lähikirjastosta. Nyt olisi tärkeää vahvistaa kontaktia, että tämä viesti saataisiin tuotua esiin mahdollisimman painokkaasti.
Lähikirjasto on siellä, missä ihmiset asuvat. Se on paikka, johon voi polkea sellaisellakin pyörällä, jossa on apupyörät, tai hurauttaa potkukelkalla, jos jalkakäytävää ei ole hiekoitettu.
LÄHIKIRJASTON vastakohta on keskuskirjasto, joka sijaitsee sellaisessa paikassa, jossa ihmiset työskentelevät, mutta eivät nuku. Keskuskirjasto on paremmin resursoitu ja isompi kirjasto, joka palvelee asiakkaidensa lisäksi myös alueensa muita kirjastoja.
EN TARKOITA, etteikö paremmin resursoituja keskuskirjastoja pitäisi rakentaa. Mutta jos kuntien lukumäärää karsitaan rajusti, on uhkana, että vain keskuskirjastot jäävät.
JOS KUNTAFUUSION jälkeen säästetään seinissä, se merkitsee luopumista lähikirjaston ajatuksesta. Ja tämä taas merkitsisi kirjastojen viemistä sinne, missä käydään töissä. Ne, jotka ovat päivisin kotona, kuten eläkeläiset, pienten lasten vanhemmat, koululaiset ja työttömät, maksaisivat laskun, edunsaajina taas olivat työssäkäyvät autoilijat, jotka käyttävät ja tarvitsevat kirjastopalveluita vähemmän kuin asuinalueellaan myös päivisin aikaansa viettävät ihmiset.
KIRJASTOISTA on todellakin syytä pitää meteliä juuri nyt. Esimerkiksi sitä kannattaa korostaa, että kirjaston menot ovat oikeasti noin prosentin luokkaa kunnan menoista, ja siitäkin valtio kanttaa osansa.
Jossain kyselyssä ilmeni, että ihmiset arvioivat kirjastojen osuuden kymmen–viisitoistakertaiseksi. Tieto ei aina lisää tuskaa, vaan myös ymmärrystä. Näistä asioista kannattaa kertoa ihmisille heti.
JA HEI, miksei joka kirjaston seinällä voisi olla plakaatti, jossa kerrotaan mikä on kirjastopalveluiden osuus kunnan menoista?
