Olen huolissani. Olen huolissani yhteiskunnan informaatiopolarisaatiosta. Kyky lähdekriittiseen, arvioivaan tiedonhankintaan on romahtanut ja tilalla ovat erilaiset internetin informaatiokuplat, joissa vahvistetaan omia käsityksiä niiden virheellisyydestä huolimatta. Rokotekeskustelu on esimerkki siitä, miten erilaiset uskomukset voivat voimistua kulttimaisiksi liikehdinnöiksi ja johtaa jopa väkivaltaisiin purkauksiin oman kuplan ulkopuolisia kohtaan.
Olen huolissani myös siitä, että koko korona-aikana yleisen kirjaston rooli aiheeseen liittyvässä tiedonhaussa ei ole noussut oikeastaan millään tavoin esille. En ole kuullut, että juuri kukaan olisi tullut kirjastoon nimenomaan saadakseen apua koronaan tai rokotteisiin liittyvän tietotulvan analysoimiseen. Valtakunnallisessa Kysy kirjastonhoitajalta-palvelussa näkyy olevan muutamia korona-aiheisia kysymyksiä, mutta pikaisella silmäyksellä ei yhtäkään jossa pyydetään apua tiedon hankinnassa. Aineistoon ja kirjaston muihin palveluihin liittyvien tiedostelujen lisäksi ensimmäiset varsinaiset tiedonhakukysymykset uusimpien kysymysten listalla liittyvät inkivääriolueen ja kissoihin.
Onko niin, että olemme menettäneet vakavan tiedonhakupelin? Jos ihmiset eivät osaa globaalin pandemian ja sen aiheuttaman informaatiotulvan keskellä kääntyä kirjaston puoleen, milloin sitten? Onko meillekään itse asiassa tullut mieleen organisoida ja markkinoida kohdennetusti koronaan ja rokotteisiin liittyviä tiedonhaun opastuksia? Edes yrittää kertoa, että meillä saa ammattilaisen apua muuhunkin kuin dekkarisuosituksiin ja tulostukseen?
Nyt tarvitaan yleiseltä kirjastolta vahvaa roolin ottoa. Ei roolia puolesta tai vastaan, vaan nimenomaan neutraalina toimijana, jossa tiedonhaun ammattilaiset auttavat tarkastelemaan saatavilla olevaa tietomassaa kriittisesti. On myös ensiarvoisen tärkeää, että kirjastossa saa asioida riippumatta suhtautumisesta rokotuksiin. Mitä enemmän ihmisiä marginalisoidaan, sitä enemmän he käpertyvät itseensä ja seuraavat vain omia ennakkokäsityksiään vahvistavaa informaatiota.
Toki voi olla, että omiin oloihinsa ja informaatiokanaviinsa kuplaantuneet ihmiset ovat jo tavoittamattomissa. Pelkään kutenkin pahoin, että pandemian loputtua kahtiajako vain syvenee. Yleinen pahoinvointi ja taloudellinen ahdinko ovat oivallinen maaperä yhä sekopäisemmille ja vaarallisemmille teorioille ja aatteille. Jo nyt monet aiemmin uskomukset ovat normalisoituneet yleisesti hyväksyttäviksi tai ainakin siedetyiksi. Toisia kunnioittavaa keskustelukulttuuria ei enää ole, tilalla on myrkyn syljentä ja uhkailu.
Mitä me voisimme osaltamme tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä?
