Etusivu> Kirjastolehti > Kirjat pitää viedä lukijoiden luokse

Kirjat pitää viedä lukijoiden luokse

Jyväskylässä koulun kirjasto joutui remonttiin, jonka jälkeen kirjat päätettiin viedä sinne, missä oppilaat viettävät aikaa.

Jyväskylässä oleva Keski-Palokan koulu joutui luopumaan kirjoistaan sisäilmaongelmien vuoksi. Koulu meni remonttiin, ja uusiin tiloihin ei saanut tuoda vanhoja kirjoja. Lisäksi entiset kirjaston tilat jouduttiin muuttamaan ryhmätilaksi, sillä koulun oppilasmäärä kasvaa koko ajan.

Opettajien kirjastotiimi keksi ratkaisun. He päättivät hakea apurahaa Suomen kulttuurirahaston Lukuklaani-hankkeelta uudenlaiseen lukemista edistävään hajautettuun koulukirjastoon. Koulu sai 10 000 euroa, joka käytetään kirjojen ja kirjahyllyjen hankkimiseen 

Käden ulottuville

Opettajien kirjastotiimi haluaa oppilaat kirjojen pariin välitunneillakin. Maarit Hentunen, Annakaisa Koittola, Pirkko Tamminen 

Opettajien ideana oli perustaa lukulinnakkeita sinne, missä lapset ovat. Opettajat olivat huomanneet, ettei kirjoihin tartuta, ellei niitä ole käden ulottuvilla. 

”Tuomme kirjoja käytäville ja auloihin niin, ettei kirjatonta paikkaa löydy. Luomme oppilaiden kanssa uudenlaisen kulttuurin, jossa vietämme aikaa kirjojen parissa”, kertoo toisen luokan opettaja Maarit Hentunen

Muut kirjastotiimin jäsenet Annakaisa Koittola ja Pirkko Tamminen vertaavat lukemisen markkinointia liikkumaan kannustamiseen. Kun kouluun saatiin leuanvetotangot, oppilaat innostuivat vetämään leukaa. Idea on sama. 

”Vain harvan lukuinto on sisäsyntyistä. Meidän pitää taata tasaveroinen mahdollisuus tutustua kirjoihin heillekin, jotka eivät pääse tai halua mennä kirjastoon”, Tamminen sanoo. 

Kierros koulun tiloissa paljastaa, missä oppilaat viihtyvät. Heitä näkyy aulatilojen mukavilla sohvilla ja tuoleilla. Siksi sinne tarvitaan kirjahyllyjä. Alakerrassa on värikäs kota, jonka sisällä on tyynyjä. Miten mainio paikka lukea satuja tai luontokirjoja. Tähänkin tulee hyllyjä. 

Yksinäisiä kirjoja 

Opettajat näyttävät myös koulun virallisen kirjaston, jossa on noin kolmesataa kirjaa yli viidensadan oppilaan käyttöä varten. Ketään ei näy kirjoja selaamassa. Kirjat nököttävät lasioven takana harvalukuisina ja yksinäisen näköisinä. 

Onneksi ne saavat pian uuden kodin. Kolmasluokkalaiset alkavat nimittäin pian suunnitella ja nikkaroida hyllyjä ammattipuusepän ohjauksessa. Ehkä nikkaroinnin jälkeen myös hyllyjen sisältö alkaa kiinnostaa. 

Kirjat luokitellaan hyllyihin teemoittain. Samassa hyllyssä voi olla selkokirjoja, lorukirjoja ja eri ikäisille suunnattuja kirjoja. Kirjat myös koodataan väreillä, jotta kirjan oikea paikka löytyy. 

Opettajia jännittää jo, millaisia hyllyistä tulee. Tuleeko hevoskirjahyllyyn keppiheppa? Entä mitä sitten tapahtuu? Innostuvatko oppilaat lukemaan?