Etusivu> Kirjastolehti > Kirjasto läpi kirjain kerrallaan

Kirjasto läpi kirjain kerrallaan

Jussi helminen päätti antaa kirjaston hyllyjen päättää, mihin kirjaan hän tarttuu.

Syyskuussa 1986 Jussi Helminen päätti lukea kirjaston proosan läpi. Hän käveli sisään, meni hyllyyn A ja aloitti. Hän otti hyllystä kolme ensimmäistä romaania.

Kirjastosta oli hyvä aloittaa elämä uudessa kaupungissa. Helminen oli juuri muuttanut perheineen Ouluun ja aloittanut työn Oulun kaupunginteatterin johtajana. Teatteri on lähellä kirjastoa, joten hakumatkat olivat lyhyitä.

Nykyään Helminen asuu Turussa ja hakee luettavaa hyllyistä, joiden kirjain on H. Kerrallaan hän lainaa kolme tai neljä romaania.

”Huonot jätän kesken. Usein kesken jää yksi kolmesta. Aikaa on vähän ja kirjasto on vieressä”, Helminen sanoo.

Jussi ja Tellervo Helmisen kotoa on vartin kävelymatka Turun pääkirjastoon Aurajoen kaunista rantaa pitkin.

Kirjaston informaatikko Aki Pyykkö laski tätä juttua varten Turun pääkirjaston kokoelman: 26 315 nidettä suomenkielistä kaunokirjallisuutta. Alueellinen Vaski-kirjastoyhteistyö ja varastokokoelma nostavat saatavilla olevien määrän yli 62 000:een.

Se tarkoittaa paljon luettavaa sellaiselle, joka lukee kaiken.

”En varmaan koskaan pääse edes Z:aan”, Helminen kommentoi.

Puhdistavaa lukemista

Helminen ei pyri lukemaan absoluuttisesti kaikkea. Väliin jää kirjoja, jotka ovat lainassa. Usein hän myös palaa aakkosissa taaksepäin. Tai käy kuten tapahtui Jenny Erpenbeckin tapauksessa: hän osti romaanin, piti siitä ja haki kirjastosta lisää, vaikka muuten oli menossa jo G. Ennen muuta hän kuljeskelee hyllyjen väleissä, silmäilee, lueskelee ja poimii mukaansa kiinnostavia.

Aa:sta Ö:hön -metodi tarjoaa yhden ehdottoman edun. Kun suostuu lukemaan kirjailijoita, joista ei ole ennakkotietoa, se puhdistaa lukemista, Helminen sanoo.

”Tulee luettua kirjoja, joista en tiennnyt mitään, kirjailijoita, joiden nimiäkään en ole kuullut. Kun lukee näin, tulee lukeneeksi kulttuureista, joista ei muuten tulisi lukeneeksi.”

Kirjailija ja filosofi Umberto Econ mukaan juuri tässä sattumanvaraisuudessa ja yllätyksissä on kirjaston syvin olemus ja ensisijainen tehtävä: tarjota mahdollisuus löytää kirjoja, joista ei tiennyt etukäteen, mutta jotka voivat osoittautua äärimmäisen merkityksellisiksi.

Lehdistön vaikutus lukuvalintoihin on valtava. Lukija voi myös urautua. Ja vielä Jussi Helminen toteaa, että ´ennakkoluulo´ on englanniksi ja ruotsiksi ´ennakkotuomio´.

”Mutta on se usein sitä suomeksikin.”

Aakkoset ovat tuoneet Helmisen luettavaksi mm. afrikkalaisia kirjailijoita. Hän sanoo, että afrikkalainen kirjallisuus on avartanut käsityksiä kolonialisaation jälkeisestä ajasta, siitä, millaista oli kun uusi, musta yläluokka otti vallan ja toimi kuten valkoiset orjuuttajat.

Kirjainten avulla lukeminen on tuonut sivistystä.

”Mitä tiesin Japanista, Kiinasta? Aika paljon vähemmän kuin nyt.”

Viime kesänä Jussi Helminen luki kirjaimen H kohdalta Pentti Holappaa. Hän luki romaanin Kansliapäällikkö.

”Tyypillinen esimerkki siitä, että tietää ja tuntee miehen jo 70-luvulta, mutta äkkiä tajuaa, ettei ole lukenut häneltä mitään. En ihastunut kirjaan, mutta hämmästelin Holapan rohkeutta juonenkäänteissä. Kieli on vanhahtavaa, aika on mennyt ohitse, mutta aikakaudestaan hän kirjoittaa hyvin.”

Iän ja paljon lukemisen myötä ihmisestä tulee helposti nirso, niin Helmisestäkin. Ainakin Tammen keltaisen kirjaston taso tuntuu notkahtelevan. Vaikka romaanin imu puuttuisi, hän ei tyrmää kirjaa heti. Lähtökohtana on, että koska Dostojevski syttyy hitaasti, Dostojevskille annetaan mahdollisuus.

”Viidenkymmenen sivun jälkeen tiedän, jatkanko lukemista. ”

Myös Tellervo Helminen lukee paljon.

”Me keskustelemme kirjoista paljon ja suosittelemme luettavaa toisillemme. Jussi tekee suosituslistoja. Pidimme kumpikin Tommi Kinnusen romaanista Ei kertonut katuvansa. Se on loistava, kuten on myös Maxence Ferminen Lumi”, Tellervo Helminen sanoo.

”Minä luen kyllä roskaakin”, Jussi sanoo.

”Minä en lue”, Tellervo sanoo.

Oppi lukemaan 4-vuotiaana

Lapsena Jussi Helminen oli ahne lukija. J. Penttilän Punavyöt, Tarzanit, Edgar Wallacen jännärit ja Aaro Hongan poikakirjat. Suuri yllättäjä oli Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma.

 ”Sitten löytyi Kafka, ja poikakirjat jäivät.” Kafka on pysynyt, samoin Dostojevski.

Helmisen äiti kertoi, että poika oppi lukemaan neljävuotiaana. Ensimmäinen todiste taidosta oli ääneen luettu teksti ”unkarilaista valkoviiniä” ja tapahtuman todistajina illanviettoon kokoontuneet vanhempien ystävät.

”Tammen Kultainen kirjasto oli tosi hyvä.”

Nyt kun lastenlapsia on kolme, Jussi Helminen on palannut lastenkirjallisuuden pariin. Korona-aikana hän on lukenut pienille skypen välityksellä.

Lukemiensa kirjojen kokonaismäärästä Helmisellä ei ole käsitystä. Kirjastot ovat aina kuuluneet elämään ja kotona on kirjoja ollut korkeiden huoneitten seinät täynnä lattiasta kattoon. Työnsä takia hän lukenut valtavasti näytelmiä ja dramatisoinut kaunokirjallisuutta. Vain pesti Tampereen Työväenteatterin johtajana oli niin työläs, että kaunokirjallisuuden lukeminen passivoitui kahdeksaksi vuodeksi.

Helmiset eläköityivät ja lapset lähtivät maailmalle. Pariskunta muutti Tampereelta Turkuun kerrostaloon. Samalla piti tehdä mahdottomalta tuntuva urakka, harventaa kotikirjasto.

”Kun kolme poikaa tulivat käymään pääsiäislampaalle, sanoin, että eivät pääse pois ennen kuin ottavat 200 kirjaa mukaansa.”

Pojat saivat viedä haluamansa. Ainoa ehto oli, ettei kokonaisia koottuja sarjoja saa rikkoa. Divariin hän vei autokuormittain kirjoja. Loput kirjat hän vei Suomen Punaisen Ristin konttiin. Joitakin kirjoja oli pakko säilyttää.

”Kotona on oltava ainakin lähdekirjoja, omaa alaa, ja jotain mitä tarvitsee usein arjessa. Romaaneja en tarvitse arjessa, ne haen kirjastosta”, Jussi Helminen sanoo.

Ilman omia kirjoja ihminen voi olla, mutta ei ilman lukemista.

”Sivistystä voi vain lisätä.”

Eri tapoja valita

Kirjastoammattilaiset tuntevat monenlaisia lukijoita.

”Kun nyt aakkosittain lukemisen mainitset, se kuulostaa etäisesti tutulta”, sanoo Tampereen Metso-kirjaston tietopalveluosaston kirjastonhoitaja Pirkko Kangas.

”On monenlaisia ja mielenkiintoisia valintatapoja, vaikka tämä ei liene yleisimpiä. Moni lukee kaiken jostain aihepiiristä.”

Raision kulttuuri- ja kirjastojohtaja Tiina Salo nauraa iloisesti ja sanoo, ettei ole ennen kuullut järjestelmällisestä tavoitteesta lukea koko kirjasto läpi.

”Jotkut kertovat lukeneensa lapsena kaiken mitä kirjastossa on, mutta silloin kyse on pienestä kylä- tai kaupunginosakirjastosta. Eri tavoin tavoitteellista lukemista toki on paljon. Joillain asiakkailla on vihko, johon he kirjoittavat ylös kaiken lukemansa.”

Tunnetko lukijan, joka valitsee kirjansa erikoisella tavalla? Vinkkaa Kirjastolehdelle! ville.vaarne@fla.fi

Suosituksia Jussi Helmisen listalta:

A Arikawa, Hiro: Kissamatkustajan muistelmat

B Barker, Nicola: Apposen avoinna

C Couto, Mia: Plumeriaveranta

D Dahl, Niels Fredrik: Matkalla ystävän luo

E Espinosa, Albert: Pyydä luokse sun

F Falla, Jonathan: Siniset unikot

G Giono, Jean: Mies joka istutti puita

H Hasbun, Rodrigo: Kiintymyksiä